Ehkäisyn historiaa

Miesten estemenetelmät

Egyptiläismiehet käyttivät penistensä päällä jos jonkinmoisia suojia sukupuolitauteja ja hyönteisiä vastaan. 1500 –luvulla suositeltiin käytettävän kostutettuja kankaita suojaamaan sukupuolitaudeilta. Kun kondomeja alettiin valmistaa, ne tehtiin aiemmin eläinten suolista, kunnes amerikkalainen kemisti, Charles Goodyear, kehitti kumin vulkanoinnin ja kumisen kondomin. Lateksikondomit tulivat markkinoille vuonna 1930.

Naisten estemenetelmät

Vuosisatojen ajan naiset ovat käyttäneet muun muassa kasvien lehtiä, sitruunaa ja erilaisia sieniä estomenetelmänä. Nykyään tunnetuin estomenetelmänä käytetty ehkäisyväline on pessaari, jonka keksi salanimeä C. Hasse käyttänyt tohtori Wilhelm Mesinga 1800-luvun lopulla. Pessaari on myös muuttunut materiaalin suhteen vuosien saatossa. Naisille suunnattu kondomi keksittiin 1900-luvun alussa ja ensimmäinen polyuretaanikondomi otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa.

Suun kautta otettava ehkäisymenetelmä keksittiin jo yli 2000 vuotta sitten, jolloin naiset söivät pajun versoja ja mehiläisiä sekä kaapivat hirvensarvilla sisimpiään. Afrikassa uskottiin kamelin syljen auttavan raskauden ehkäisyyn ja myös peltisepän jäähdytysveden juomisen uskottiin torjuvan raskauksia.

Suun kautta otettavaa ehkäisykeinoa alettiin tutkia 1950-luvulla, jolloin kliiniset tutkimukset otettiin käyttöön tutkimusten avuksi. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) hyväksyi noretynodreelin, mestranolin ja noretindronin kuukautishäiriöihin. 1950-luvun loppupuolella FDA hyväksyi mestranolin ja noretindronin ehkäisypilleriksi. 1980-luvulta lähtien kehitettiin ehkäisypillerit jotka sisälsivät progesteronia. Ensimmäinen yhdistelmäpilleri, Yasmin, tuli markkinoille 2002. Qlaira, joka sisältää synteettistä estrogeeniä, tuli markkinoille 2009. Se on vaihtuva-annoksinen yhdistelmäpilleri, joka sisältää 26 aktiivista tablettia ja näin tasapainottaa kehon luonnollista hormonimäärää kierron aikana. Kuukausittainen 21 pillerin hoito, sisältäen estrogeenia ja progestiinia, jonka jälkeen pidetään seitsemän päivän tauko, luotiin edistämään tyhjennysvuotoa ja matkimaan oikeaa kuukautiskiertoa.

Jälkiehkäisy on tarkoitettu estämään raskauksia suojaamattoman yhdynnän jälkeen tai jos ehkäisymenetelmä on pettänyt, esimerkiksi kondomin hajoamisen tai unohtuneen ehkäisypillerin vuoksi. Ensimmäinen hormonaalinen jälkiehkäisytabletti kehitettiin 1960-luvulla. Runsaasti estrogeeniä sisältävää lääkettä otettiin viiden päivän ajan. Estrogeeniä ja progesteronia sisältävä pilleri korvasi 60-luvulla kehitetyn pillerin seuraavalla vuosikymmenellä.

Suomessakin tällä hetkellä jälkiehkäisynä käytettävä kuparikierukka huomattiin tehokkaaksi jälkiehkäisykeinoksi 1976. Ensimmäinen erityisesti lisensoitu progestogeeniä sisältävä Levonelle 2 -tuote lanseerattiin vuonna 2000 Isossa-Britanniassa. Apteekkeihin tuote tuli jo seuraavana vuonna. Samana vuonna lanseraattiin myös ellaOne, joka tehoaa 120 tunnin sisällä suojaamattomasta seksistä.

Ensimmäinen usein otettava, lyhytvaikutteinen ehkäisymenetelmä oli 1950-luvulla keksitty suun kautta otettava pilleri. 1953 havaittiin, että yhdistämällä progestogeenin ja alkoholin ruiskeeksi, saatiin pitkäkestoinen ehkäisyvaikutus.

Ensimmäiset kliiniset tutkimukset ihmisillä aloitettiin 1963 ja vuonna 1974 ensimmäinen ehkäisyruiske lisensoitiin Isossa-Britanniassa lyhytaikaiseen käyttöön. Kymmenen vuoden kuluttua ruiskeelle myönnettiin lisenssi pitkäaikaiseen käyttöön, jos muita raskauden ehkäisykeinoja ei voinut käyttää. Tämä muutos poistettiin 1994 ja nyt ruiske on vain lyhytaikaisessa käytössä. Yhdistetty kuukausittainen progestogeeni- ja estrogeeniruiske on saatavilla vain Yhdysvalloissa.

Vaginaan laitettavia, hormonia sisältäviä, ehkäisyrenkaita on tutkittu jo vuodesta 1970. Ensimmäinen ehkäisyrengas, NuvaRing, tuli markkinoille kuitenkin vasta 2009. Se sisältää sekä estrogeeniä että progestogeeniä. Rengasta käytetään kolme viikkoa, jonka jälkeen pidetään viikon tauko.

Evra-ehkäisylaastari, joka sisältää etinyyliestradiolia ja norelgestromiiniä, tuli markkinoille 2003. Yksi laastari asetetaan iholle joka viikko kolmen viikon ajan, jonka jälkeen pidetään viikon tauko. Ehkäisylaastareiden tutkimukset jatkuvat edelleen.

Seksistä pidättäytymistä on käytetty ehkäisymenetelmänä siitä lähtien kun hoksattiin että seksuaalinen kanssakäyminen johtaa raskauteen. Karl Ernst von Baer löysi naisen munasolut 1800-luvun puolivälissä ja 1930-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan saatiin selvyys miten ovulaatio ja hedelmöitys tapahtuvat. Tällä tiedolla pystyttiin laskemaan munasolun hedelmällinen ja hedelmätön aika naisen kuukautiskierron aikana. Niin kutsuttu kalenterimenetelmä kehittyi vielä vuosien kuluessa ja myös kehon lämpötilaa alettiin tarkkailla ovulaation varalta.

Keskeytetty yhdyntä

Tämä metodi on varmasti vanhin ehkäisykeino, jota käytetään vielä tänäkin päivänä. Menetelmä ei ole kovin luotettava, eikä sitä ole juurikaan tutkittu.

Miehen sterilisaatio

Vasektomia eli miehen sterilisaatio on pysyvään raskauden ehkäisyyn tähtäävä toimenpide. Sterilisaatioleikkauksessa miehen siemenjohtimet katkaistaan ja ehkäisy on erittäin luotettava.

Jo vuonna 1830 Sir Astley Cooper alkoi harjoittaa erilaisia vasektomiatekniikoita. 1900-luvulla kirurgisten taitojen ansiosta sterilisaatio tuli mahdolliseksi ja kaikkien miesten saataville. Veitsetön toimenpide kehitettiin Kiinassa 1974. Näin operaatio pystyttiin tekemään pienen pistosreiän kautta leikkausviillon sijaan.

Naisen sterilisaatio

Ensimmäinen kuvaus naisen sterilisaatiosta saatiin vuonna 1834. Vielä 1800-luvun lopulla operaatio oli mittava: se vaati viikkojen sairaalassa oloa ja riskit olivat todella suuret. Ensimmäisen leikkauksen teki T. Evans, joka käytti lapraskooppista menetelmää sulkemalla munanjohtimet.

Lapraskooppinen sterilisaatio, eli vatsaontelon tähystys, oli ensimmäinen synnytyksen jälkeen käytettävä sterilointimuoto. Leikkauksessa asetettiin metalliset klipsit tukkimaan munanjohtimet. Nykyään käytössä oleva hysterskooppinen sterilointi menetelmä, ESSURE®, aiheuttaa pysyvän hedelmättömyyden. Essure® toimenpiteessä viedään niin kutsut spiraalit munanjohtimiin, jotka tukkeutuvat kolmessa kuukaudessa. Toimenpidettä ei voi purkaa.