Priapismi eli pitkittynyt erektio

Priapismista on olemassa kolme eri muotoa:

• iskeeminen priapismi johtuu vähäisestä verenkierrosta penikseen. Tämä on priapismin yleisin ja vakavin muoto, joka johtuu riittämättömästä verenkierrosta penikseen.
• ei-iskeeminen priapismi johtuu runsaasta verenkierrosta peniksessä, joka aiheutuu yleensä sukupuolielimiin tai välilihaan kohdistuneesta vammasta. Tämä priapismin muoto on harvinainen.
• toistuva priapismi muistuttaa iskeemistä priapismia, mutta sen oireiluun kuuluvat toistuvat, säännöllisesti ilmenevät kivuliaat erektiot, jotka katoavat itsestään kahden tai kolmen tunnin kuluessa.

Normaali erektio syntyy peniksen lihasten rentoutuessa ja verenkierron kiihtyessä peniksen paisuvaiskudoksessa, jolloin lihakset turpoavat ja veri pakkautuu kudoksiin johtaen peniksen kovettumiseen. Siemensyöksyn jälkeen adrenaliinin purkautuminen supistaa verisuonia ja vähentää suoniin kohdistuvaa painetta, jolloin veri pääsee virtaamaan pois kudoksesta ja penis veltostuu. Priapismi syntyy, kun peniksen paisuvaiskudokseen erektion aikana virtaava veri ei pääse poistumaan peniksestä.

Priapismia voi ilmetä kaikenikäisillä miehillä, myös vastasyntyneillä poikavauvoilla, mutta yleisintä se on 5-10-vuotiailla pojilla ja 20-50-vuotiailla miehillä.

Hermostoon tai verenkiertoon vaikuttavat tekijät voivat johtaa priapismin syntyyn. Priapismille herkistäviä tekijöitä ovat sairaudet, kuten sirppisoluanemia, ja antipsykoottisten tai veren hyytymistä ehkäisevien lääkkeiden käyttö.

Sirppisoluanemia

Sirppisoluanemia on periytyvä verisairaus, jossa punasolut ovat muodoltaan epänormaalin sirppimäisiä. Veren punasolut ovat yleensä pyöreitä ja joustavia, ja ne kuljettavat happea keuhkoista muualle elimistöön. Sirppisoluanemiassa punasolut muuttuvat koviksi, tahmeiksi ja sirppimäisiksi.

Miehillä ja pojilla kovettuneet punasolut voivat tarrautua toisiinsa johtaen hyytymiin ja verenkierron hidastumiseen peniksen verisuonissa, joka voi aiheuttaa kivuliaita, pitkittyneitä erektioita.

Lääkityksen aiheuttama priapismi

Tietyt lääkkeet voivat joissain tapauksissa vaikuttaa erektion aiheuttavien hermojen toimintaan, jotka ovat vastuussa peniksen verisuonten laajenemisesta erektion saavuttamiseksi. Nämä hermot voivat 'unohtaa' supistaa verisuonet kiihottumisen jälkeen, jolloin syntyy iskeeminen priapismi.

Seuraavat lääkeaineet voivat lisätä riskiä iskeemiselle priapismille:

• erektiohäiriön hoidossa käytetyt suoraan penikseen pistetyt lääkkeet, kuten alprostadiili
• verta ohentavat valmisteet, kuten varfariini
• tietyt masennuslääkkeet, kuten fluoksetiini, bupropioni ja antipsykoottiset lääkkeet
• tietyt korkean verenpaineen hoidossa käytetyt valmisteet, kuten kalsiumkanavan salpaajat
• huumausaineet, kuten kokaiini, ekstaasi, kannabis, metamfetamiini

Harvinaisempia priapismia aiheuttavia tekijöitä ovat:

• talassemia – harvinainen sirppisoluanemiaa muistuttava sairaus, jota ilmenee etenkin Välimeren, Intian, Kaakkois-Aasian ja Afrikan alueella
• veren syöpäsairaudet, kuten leukemia tai multippeli myelooma
• syöpäsairaudet, jotka ovat levinneet penistä ympäröivään kudokseen. Esim. eturauhasen tai rakon syöpä voi vaikuttaa verenkiertoon peniksessä
• selkäytimen vauriot
• veritulpat
• harvinainen, periytyvä Fabryn tauti, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan

Priapismi on erittäin harvinainen vaiva yleisväestössä, mutta vaivan esiintyvyys kasvaa huomattavasti riskiryhmissä, kuten sirppisoluanemiaa sairastavilla tai erektiohäiriön hoitoon käytettäviä lääkkeitä ottavilla miehillä.

Yksi neljästä pojasta tai yhdeksän kymmenestä sirppisoluanemiaa sairastavasta miehestä tulee kokemaan priapismin ainakin kerran elämässään. Noin yksi tuhannesta erektiolääkkeitä käyttävistä saa priapismin valmisteen sivuvaikutuksena.

Jos kärsit iskeemisestä priapismista, mitä nopeammin saat hoitoa sen parempi, sillä pikainen hoito ehkäisee mahdollisten komplikaatioiden vaaraa.

Priapismin hoidossa käytetään useimmiten aspiraatiota, jossa ylimääräinen veri imetään neulalla pois peniskudoksesta. Penis puudutetaan ennen hoitoa ja toimenpiteen suorittamisessa käytetään ohutta neulaa. Joissain tapauksissa käytetään myös steriiliä vettä verisuonten 'huuhteluun,' jolla päästään eroon mahdollisista tukoksista. Aspiraatio lievittää kivuliaita oireita nopeasti ja johtaa usein erektion heikentymiseen.

Jos aspiraatio ei toimi, voidaan käyttää pistoshoitoa, jossa peniskudokseen annostellaan sympatomimeettistä ainetta, joka supistaa verisuonia ja auttaa niitä puskemaan ylimääräisen veren pois peniksestä. Lääke ehkäisee myös uuden veren virtausta kudokseen. Priapismia hoidettaessa käytetään useimmiten fenyyliefriiniä, sillä sen aiheuttamien sivuoireiden riski on pienempi muihin sympatomimeetteihin verrattuna. Fenyyliefriini voi kuitenkin johtaa verenpaineen kohoamiseen, joka voi tehdä olosta huimaavan, sekä aiheuttaa päänsärkyä ja sydämentykytyksiä.

Leikkaushoitoa saatetaan kaivata sellaisissa tapauksissa, kun priapismi on vakava, eivätkä mitkään muut hoitomuodot ole toimineet. Priapismin hoitoon on olemassa monia erilaisia kirurgisia vaihtoehtoja, ja sopivan hoidon valinta riippuu priapismin muodosta:

• Iskeemisen priapismin leikkaushoidossa luodaan uusi väylä veren poisvirtaukselle peniksestä. Tämä vaihtoehto toimii vain muutaman tunnin sisällä priapismin alkamisesta, joten on tärkeää hakeutua sairaalaan heti tilan ilmettyä.
• Pieni määrä priapismin leikkaushoitoa saaneista miehistä kärsii erektiohäiriöstä leikkauksen jälkeen. Riski on suurempi miehillä, joiden priapismi on jatkunut pitkään ennen hoitoa. Jos kärsit erektiohäiriöstä priapismin leikkaushoidon jälkeen, saatat tarvita muita kirurgisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.
• Jos kärsit ei-iskeemisestä priapismista, käytetään sen kirurgisessa hoidossa emobolisaatiota. Embolisaatiolla pysäytetään veren virtaaminen penikseen asettamalla pieni laite tukkimaan vaurioitunut suoni.

Jos kärsit pitkittyneistä erektioista, määrää lääkäri joissain tapauksissa verikokeen, joissa voidaan tutkia mahdollisia priapismille herkistäviä tekijöitä, kuten anemia tai epätavallisen korkea määrä valkosoluja veressä.

Verikokeilla voidaan myös mitata hapen ja hiilidioksidin määrää veressä. Epätavalliset lukemat voivat olla merkki iskeemisestä priapismista. Jos lääkäri epäilee ei-iskeemistä priapismia esimerkiksi vamman takia, voidaan jatkotutkimuksia tehdä esimerkiksi ultraäänellä. Ultraäänellä nähdään mikäli peniksen verisuonissa ilmenee vaurioita.