Hirsutismi

Liikakarvoitus on yleensä tummaa ja paksua, ei hentoa ja vaaleaa. Karvoitus on huomattavaa ja siksi kiusallista. Karvoitusta ilmaantuu alueilla, joilla miehillä yleensä kasvaa karvaa: kasvot, kaula, vatsa, rintakehä, alaselkä, reidet ja pakarat ovat tyypillisiä liikakarvoituksen alueita.

Liikakarvoituksen yhteydessä voi esiintyä myös muita oireita, kuten ihon rasvaisuutta, aknea ja äänen alenemista. Kuukautiset voivat muuttua epäsäännöllisiksi tai jäädä pois kokonaan.

Hirsutismi johtuu liiallisesta mieshormonien (androgeenien) määrästä elimistössä tai elimistön herkistyneestä reaktiosta mieshormoneihin. Tavallisin syy huomattavaan hirsutismiin on munasarjojen monirakkulatauti eli PCOS.

Munasarjojen monirakkulatauti

Monirakkulatautia ilmenee noin 5-15%:lla naisista ja se aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä, sekä lisääntynyttä karvoitusta eli hirsutismia. Taudin syy ei ole täysin selvillä, mutta sen arvellaan johtuvan epätasapainosta hormoneissa, joka johtaa androgeenin erittymisen kasvuun.

Oireet alkavat yleensä teini-iässä tai nuorena aikuisena, ja niiden vakavuus vaihtelee. Monirakkulatauti aiheuttaa nesterakkuloita munasarjoissa, muutoksia kuukautisissa ja voi johtaa raskaaksi tulemisen vaikeuteen, sillä ovulaatiot vähentyvät tai loppuvat kokonaan. Muihin oireisiin kuuluu hirsutismi, painonnousu, kaljuuntuminen ja akne.

Muut syyt

Aina syytä hirsutismille ei löydy, sillä monilla naisilla kehon karvankasvu kiihtyy vanhetessa, etenkin menopaussin jälkeen.

Muita hirsutismia aiheuttavia syitä voivat olla:

• Cushingin oireyhtymä. Oireyhtymä johtuu lisämunuaisten kuorikerroksen liiallisesta kortisolin tuotannosta, jonka aiheuttamat hormonaaliset muutokset voivat johtaa äkilliseen painonnousuun ja turvotukseen kaulalla ja kasvoissa.
• Ylipaino. Oireyhtymä on erityisen yleinen ylipainoisilla naisilla, ja laihduttaminen voi auttaa ehkäisemään oireita.
• Synnynnäinen lisämunuaisen liikakasvu. Tämä usein varhaislapsuudessa diagnosoitu, periytyvä tila aiheuttaa tytöillä hirsutismia, aknea, munasolun irtoamattomuutta (anovulaatio) ja kuukautiskierron häiriöitä. Tyttölapsilla tila aiheuttaa usein poikkeavuuksia sukuelimissä.
• Akromegalia. Sairaus johtuu liiallisesta somatotropiinin eli kasvuhormonin tuotannosta, joka aiheutuu useimmiten hyvälaatuisesta kasvaimesta tai MEN1-oireyhtymästä.
• Lihasmassan kasvua edistävät lääkkeet, kuten anaboliset steroidit voivat johtaa hirsutismiin.
• Munasarjoissa tai adrenaliinirauhaissa sijaitseva kasvain, joka lisää androgeenien tuotantoa.

Jos huomaat kehosi karvoituksen muuttuneen ja lisääntyneen huomattavasti, ja kärsit muista oireista, on syytä varata aika lääkäriin. Lääkäri selvittää hirsutismin syitä ja neuvoo sinua vaivan hoidossa. Lääkärin tutkimuksessa voi odottaa seuraavaa: lääkäri tutkii alueet, joilla karvojen liikakasvua esiintyy, hän kysyy sinulta muista mahdollisista oreista, käyttämistäsi valmisteista ja lääkkeistä, muista terveysvaivoista ja sairauksista, ja tarkastaa veren hormonitason verikokeesta.

Lääkärin kokemuksesta ja kokeiden tuloksista riippuen sinut voidan ohjata erikoislääkärille tai hoito aloitetaan saman tien.

Hirsutismin hoidossa hyödynnetään usein sekä liian karvoituksen poistamista että hoitoa, joka auttaa hidastamaan ja ehkäisemään karvankasvua.

Hirsutismin hoidossa käytetään pääasiassa seuraavia menetelmiä:

• kotikäyttöiset karvanpoistomenetelmät, kuten karvojen ajelu, nyppiminen tai vahaus
• muut karvanpoistomenetelmät, kuten laser
• eflornitiinivoide, kuten Vaniqa, voi auttaa hidastamaan karvojen kasvua
• suun kautta otettavat ehkäisypillerit, jotka voivat auttaa ehkäisemään karvankasvua

Karvanpoisto kotona

Kotikäyttöisten karvanpoistomenetelmien hyödyntäminen on usein ensimmäinen vaihtoehto huomattavan karvoituksen poistoon, ja se on hoitomuodoista myös edullisin. Karvanpoisto tulee suorittaa säännöllisesti, sillä sen tuomat tulokset ovat lyhytkestoisia. Karvanpoiston voi suorittaa seuraavilla keinoilla:

• Karvojen ajelu. Tämä on helppo ja nopea keino poistaa ylimääräinen karvoitus, mutta se voi ärsyttää ihoa ja ajeluiden välillä iholle kasvaa epämiellyttävää sänkeä.
• Karvojen valkaisu. Tummien karvojen valkaisu voi häivyttää huomattavan tummia karvoja, mutta se ei sovellu tummaihoisille, sillä vaaleat karvat näkyvät selkeästi tummempaa ihoa vasten.
• Karvojen vahaus tai nyppiminen. Säännöllinen karvojenpoisto juurineen voi hidastaa uusien karvojen kasvua, mutta se voi olla kivuliasta ja aiheuttaa karvatupentulehduksen.
• Karvanpoistovoiteet. Näillä voidaan poistaa karvoja suuriltakin ihoalueilta ilman sänkeä, mutta voiteet voivat ärsyttää herkkää ihoa.
• Epilaattori. Epilaattori poistaa karvat suuriltakin ihoalueilta helposti, mutta laitteen käyttö voi olla kivuliasta ja johtaa karvatupentulehduksiin.

Karvanpoisto ammattilaisen toimesta

Kauneushoitoloissa tai erityisklinikoilla voidaan hyödyntää pitkäkestoisempia tekniikoita, kuten laseria ja elektrolyysiä, mutta nämä ovat usein kalliimpia kuin kotikäyttöiset karvanpoistomenetelmät.

• Elektrolyysi. Elektrolyysissä hyödynnetään sähköä karvatupen tuhoamiseen. Hoito voi olla pysyvää, mutta vaatii usein monta hoitokertaa. Elektrolyysi voi myös olla kivuliasta ja johtaa joskus ihon arpeutumiseen tai värimuutoksiin.
• Laser. Laserhoidossa hyödynnetään voimakasta sädettä, joka tuhoaa karvan. Laserhoito voi poistaa karvat tehokkaasti, mutta sen tuomat tulokset eivät ole pysyviä. Hoidon sivuvaikutuksiin kuuluu ihon punoitus, ihon värin tummuminen tai vaaleneminen ja arpeutuminen.

Hoito yhdistelmäehkäisypillereillä

Mikäli hirsutismia ilmenee suurilla ihoalueilla, voi lääkäri määrätä karvankasvun hillitsemiseen yhdistelmäehkäisypillereitä, jotka estävät aivolisäkkeen hormonieritystä ja munasarjojen androgeenituotantoa. Pillerin sisältämä estrogeeni ehkäisee liiallista testosteronin vaikutusta elimistössä.

Yhdistelmäpillereitä käytetään sykleissä, joissa nautitaan yksi pilleri 21 päivän ajan ja tämän jälkeen pidetään seitsemän päivän tauko ennen uuden pillerilevyn aloittamista. Pillereiden suotuisa vaikutus karvojen liikakasvuun voi näkyä vasta kuuden kuukauden kuluttua pillereiden aloittamisesta. Pillereiden ottamisen voi lopettaa yleensä vajaa vuoden käytön jälkeen, mutta jos hirsutismi palaa, voidaan hoito aloittaa uudestaan. Yhdistelmäehkäisypillereiden sivuvaikutuksiin kuuluvat mm: painonnousu, rintojen kipu ja arkuus, ärtyneisyys tai alakulo, vatsakivut ja pahoinvointi.

Eflornitiinivoide

Eflornitiini (esim. Vaniqa) on reseptilääke, jota käytetään kaksi kertaa päivässä liiallisen karvankasvun hoitoon kasvoilla ja leuassa. Voidetta voidaan määrätä sekä menopaussin ohittaneille että nuoremmille naisille, mutta se ei sovellu raskaana oleville, alle 19-vuotiaille tai imettäville naisille.

Voide toimii hidastamalla karvojen kasvua ja sitä voidaan käyttää yhdessä karvanpoistomenetelmien kanssa. Voiteen vaikutus alkaa näkyä noin 8 viikon kuluessa käytön aloittamisesta. Mikäli voide ei tuo haluttuja tuloksia, tulee voiteen käyttö lopettaa neljän kuukauden kuluttua käytön aloittamisesta.

Jos voide toimii halutulla tavalla, voit käyttää sitä pitkäkestoisesti. Karvojen kasvu palautuu yleensä noin kahden kuukauden sisällä hoidon lopettamisesta. Voiteen sivuvaikutuksiin kuuluvat:

• lievä akne
• ihon punoitus
• polttelu tai pistely
• kuiva, kutiseva iho

Muut hoitovaihtoehdot

Mikäli edellä mainituista hoidoista ei ole apua, voi lääkäri suositella seuraavia vaihtoehtoja:

• Antiandrogeenit, jotka ehkäisevät androgeenien muodostumista ja toimintaa elimistössä.
• Finasteridi. Tämä lääkeaine ehkäisee testosteronin muuntumista vahvemmaksi testosteronimuodoksi solujen sisällä.
• Diabeteksen hoidossa käyetyt valmisteet, jotka herkistävät elimistöä insuliinin vaikutukselle (esim. metformiini ja pioglitatsoni).
• Gonadotrofiinia vapauttavat hormoonit, kuten gosereliini ja leuproreliini.

Näitä valmisteita ei ole välttämättä suunniteltu hirsutismin hoitoon, mutta niiden yleisvaikutukseen kuuluu androgeenien toiminnan vähentäminen ja täten miestyyppisen karvoituksen hillitseminen.

Sivu julkaistu: 22.5.2017