Diabetes (Sokeritauti)

Diabeteksessa insuliinia ei erity tarpeeksi tai sen vaikutus on heikentynyt, jolloin elimistön kyky käsitellä ruoan ravintoaineita häiriintyy ja verenkiertoon päätyy maksan tuottamana liiallinen määrä sokeria. Tämän seurauksena verensokeri nousee liian korkealle, mikä johtaa moniin, hengenvaarallisinkin oireisiin.

Miten kakkostyypin diabetes eroaa ykköstyypin diabeteksesta?

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity, sillä insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet. Siihen sairastuvat yleensä lapset ja alle 40-vuotiaat aikuiset. Ykköstyyppiin viitataankin usein ’nuoruusiän diabeteksena’, vaikka suurin osa siihen sairastuneita onkin aikuisia. Voidaan puhua myös insuliininpuutosdiabeteksesta. Insuliinihoito on ykköstyypin diabeetikoille välttämätöntä, ja se jatkuu koko elämän. Sairauden puhkeamiseen ei voi vaikuttaa ruokavaliolla tai elämäntavoilla, vaan kyseessä on vahvasti geneettinen taipumus, joka vaikuttaa olevan erityisen yleinen suomalaisessa perimässä. Myös ympäristötekijöiden on epäilty altistavan tyypin 1 diabetekselle, mutta tutkimukset eivät ole päässeet yksimielisyyteen sairauden syntyyn vaikuttavista syistä.

Tyypin 2 diabetespotilaiden haima tuottaa insuliinia, mutta sen vaikutus on heikentynyt (insuliiniresistenssi) tai insuliinia ei tuotu tarpeeksi. Insuliinin tuotanto voi myös loppua vuosien varrella kokonaan. Usein tyypin 2 sokeritauti on täysin oireeton ja kehittyy hitaasti vuosien varrella. Tästä syystä monet eivät edes tiedä sairastavansa sitä. Vaiva diagnosoidaan tavallisimmin aikuisiässä ja se todetaankin usein sattumalta tai vasta valtimosairauden, kuten sepelvaltimotaudin, puhjettua.

Yleensä 2.tyypin sokeritaudin oireita voidaan hoitaa oikeanlaisen ruokavalion ja liikunnan avulla ja veren glukoosipitoisuuden arvojen säännöllisillä mittauksilla. Jos oireet kuitenkin kasvavat jatkuvasti, lääkitys voi olla ainoa tehokas keino sairauden hallitsemiseksi.

Muita diabetestyyppejä

Kahden päätyypin lisäksi olemassa on myös muita, harvinaisempia diabeteksen muotoja. LADA-diabetes alkaa aikuisiässä, yleensä 40-60 ikävuoden välillä ja sitä pidetään eräänlaisena ykkös- ja kakkostyypin sairauden välimuotona, vaikkakin se luokitellaan ykköstyypin diabeteksen alamuodoksi. Raskausdiabetes puhkeaa nimensä mukaisesti naiselle raskauden aikana. Diabetes voi johtua myös geenivirheestä: tällaisia sairauden tyyppejä ovat MODY (Maturity Onset Diabetes of the Young) sekä vain äidin kautta periytyvä mitokondriaalinen diabetes.

Vaikka perimän on todettu altistavan kakkostyypin diabeteksen kehittymiselle (riski sairastua on viisinkertainen, jos sairaus on todettu molemmilla vanhemmilla ja kaksinkertainen jos vain toisella vanhemmalla), monet muut tekijät, kuten ikä, vähäinen liikunta, lihavuus, uniapnea ja valtimosairaudet ovat keskeisiä riskitekijöitä. Myös psykologiset tekijät, kuten pitkäaikainen stressi ja masennus, voivat lisätä riskiä. Naisilla raskausajan diabetes altistaa 2.tyypin kehittymiselle myöhemmin elämässä.

Joissain tapauksissa sokeritauti voi johtua myös muiden lääkkeiden käytöstä, vaikkakin tämä on hyvin harvinaista. Esimerkiksi kortisonihoito tai elinsiirron jälkeinen hyljinnänestolääkitys voivat aiheuttaa sairauden.

Diagnoosi perustuu poikkeavien sokeriarvojen toteamiseen paastoverensokerin mittauksessa, HbA1c:n eli pitkäaikaisen verensokerin mittauksessa tai rasituskokeessa.

Kakkostyypin diabeteksen oireet voivat olla samankaltaisia ykköstyypin oireiden kanssa. Ne aiheutuvat korkeasta verensokerista eli hyperglykemiasta. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi lisääntynyt jano, väsymys, uupumus, laihtuminen, hikoilu erityisesti öisin, kutina sukuelinten alueella ja lisääntynyt virtsaamisen tarve. Tyypillisiä oireita voivat olla myös kouristelu, ihon ärsytys ja näkökyvyn heikentyminen. Kakkostyypin oireina esiintyy yleisemmin väsymystä, uupumusta, jalkasärkyjä sekä lihaskramppeja. Koska sokeritauti vaikuttaa verenkiertoon, oireet voivat usein olla salakavalia, eikä niitä tule yhdistäneeksi juuri sokeritautiin. Verenkiertohäiriöt voivat johtaa esimerkiksi erektio-ongelmiin.

Insuliinin puutoksesta johtuva korkea verensokeri voi aiheuttaa myös pahoinvointia ja oksentelua. Pidemmälle kehittyessään se aiheuttaa happomyrkytyksen eli ketoasidoosin, jossa elimistöön kertyy ketoaineita kun solut saavat energiansa rasvakudoksen rasvahapoista veressä olevan sokerin sijaan. Tämä tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä hoitoa.

Toisin kuin ykköstyypin sokeritaudin oireet, kakkostyypin oireet kehittyvät hitaasti vuosien aikana ja ovat voimakkaasti kytköksissä elämäntapoihin, kuten huonoon ruokavalioon ja ylipainoon.

Hoitamaton tai huonosti hoidettu diabetes voi johtaa moniin komplikaatioihin ja lisää riskiä erilaisten lisäsairauksien kehittymiselle. Tällaisia ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä munuaisten, hermoston ja silmien ongelmat. Kohonnut verensokeri rasittaa elimistöä, ja siksi onkin tärkeää ettei diabetesta jätetä hoitamatta, jotta liitännäissairauksien kehittymistä voidaan ehkäistä.

Korkea kolesteroli ja korkea verenpaine ovat erityisen vaarallisia diabeetikoille, ja sepelvaltimotautiin sairastumisen riski on normaaliväestöä 3-4 kertaa suurempi. Verensokeriarvojen lisäksi onkin tärkeää seurata verenpaine- ja kolesteroliarvoja, jotta vakavammilta verisuonten tukkeutumisesta aiheutuneilta komplikaatioilta, kuten sydänkohtaukselta tai halvaukselta, voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.

Diabeettisessa nefropatiassa veren valkuaisainetta alkaa erittyä virtsaan ja munuaisten toimintakyky heikkenee, kehittyen ajan myötä munuaisten vajaatoiminnaksi, joka vaatii dialyysihoitoa. Nefropatian kehittyminen voidaan kuitenkin pysäyttää pitämällä sokeritasapaino sekä verenpaine- ja kolesteroliarvot kontrollissa.

Koska sokeritauti huonontaa ajan kanssa jalkojen verenkiertoa ja tuntoherkkyyttä, voi jalkahaavaumien ja infektioiden riski kasvaa. Korkea verensokeri hidastaa myös haavojen paranemista. Nivelten liikkeet rajoittuvat ja jalkapohjan paine lisääntyy, mistä voi aiheutua kovettumia ja turvotusta. Jalkojen säännöllinen hoito on siis erityisen tärkeää ja paljain jaloin kävelyä kannattaa välttää. Pahimmillaan verenkierron häiriöt alaraajoissa voivat johtaa amputaatioon.

Tutkimuksissa on todettu insuliiniresistenssin nostavan riskiä myös muistisairauksien (Alzheimerin tauti) kehittymiseen.

Jos sinulla on diagnosoitu tyypin 2 diabetes, ensimmäiset hoitosuositukset ovat yleensä ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen. Kovan eli tyydyttyneen rasvan sekä suolan vähentäminen, kasvisten lisääminen ja säännöllisen ateriarytmin omaksuminen kuuluvat olennaisena osana omahoito-ohjeisiin. Suurin osa kakkostyypin diabeetikoista on ylipainoisia, ja laihduttaminen onkin tärkeää verensokerin hallinnan helpottamiseksi. Alkoholin käytön vähentäminen ja tupakoinnin lopettaminen on myös erityisen suositeltavaa diabeetikoille.

Jos ruokavalion muutos ja liikunnan lisääminen eivät paranna tilannetta, oireiden hallintaan voidaan tarvita lääkehoitoa. Metformiinia (Metformin) suositellaan yleensä ensimmäiseksi lääkkeeksi. Sen teho perustuu maksan glukoosin tuotannon vähentämiseen, ja se soveltuu pitkäaikaiseen käyttöön. Toinen lääkeryhmä ovat DPP-4:n estäjät eli gliptiinit, jotka toimivat parantamalla haiman insuliinin eritystä ja vähentämällä maksan sokerituotantoa. Näihin kuuluvat muun muassa sitagliptiini, jota on myynnissä kauppanimellä Januvia. Olemassa on myös metformiinin ja gliptiinien yhdistelmälääkkeitä (esimerkiksi Janumet), SGLT2-estäjät eli gliflotsiinit (esimerkiksi Forxiga), jotka lisäävät sokerin erittymistä munuaisista virtsaan, sulfonyyliureat, jotka lisäävät insuliinin eritystä haimasta, nopeavaikutteiset aterian yhteydessä otettavat repaglinidit sekä insuliinin toimintaa soluissa parantavat insuliiniherkistäjät (kuten Competact).

Reseptilääkkeillä voidaan alentaa veren kohonnutta sokeripitoisuutta ja parantaa kudosten sokerin kulutusta sekä edistää painonhallintaa. On tärkeää kuitenkin huomioida, ettei lääkitys korvaa terveellisten elämäntapojen merkitystä osana sairauden hoitoa.

Diabeteksen hoitoon kuuluu olennaisena osana verensokerin seuranta. Tämä tapahtuu yleisimmin pikamittarilla liuskan avulla sormenpäästä otettavalla verinäytteellä perinteisesti ennen ja jälkeen ruokailun. Verensokerin mittaamisen tarve vaihtelee hoitomuodon ja muiden yksilöllisten seikkojen mukaan. Jatkuvalla glukoosiseurannalla voidaan puolestaan seurata glukoosiarvoja ihon alle asetettavan sensorin avulla.

Lisäksi painon sekä verenpaineen seuranta ovat olennainen osa tyypin 2 diabeteksen seurannassa. Omaseuranta on tärkeää hoitotasapainon säilyttämiseksi.

Jos sinulla on diagnosoitu 2. tyypin diabetes, voit tilata Metformin tai Januvia-valmisteet turvallisesti ja helposti euroClinixin kautta. Tehdäksesi tilauksen verkkosivuillamme, valitse vain haluamasi hoito ja suorita yksinkertainen verkkokonsultaatiomme. Konsultoinnin aikana sinun tulee vastata terveydentilaasi koskeviin kysymyksiin samaan tapaan kuin lääkärin vastaanotolla käydessäsi. Kysymysten avulla lääkärimme pystyy arvioimaan tilaamasi diabeteslääkkeen soveltuvuuden ja turvallisuuden käyttöösi. Täytettyäsi kyselyn yksi lääkäreistämme arvioi terveydentilasi, ja jos resepti myönnetään, tilaus annostellaan ja lähetetään yhteistyöapteekistamme valitsemaasi osoitteeseen UPS:n kuljettamana.