Podofyllotoksiini visvasyylien hoidossa

Podofyllotoksiinia käytetään genitaalialueen syylien eli visvasyylien (kondyloomat) hoidossa. Visvasyylien aiheuttaja on ihmisen papilloomavirus (human papilloma virus, HPV). Useimmiten visvasyylät tarttuvat sukupuoliyhdynnässä limakalvokontaktin kautta. HPV-infektion aiheuttamia syyliä voi esiintyä sukupuolielinten ja peräaukon alueella, joissakin tapauksissa myös virtsaputkessa ja peräsuolessa.

Syylät eli ihon ja limakalvojen kasvaimet ilmenevät yleensä nuppineulanpään kokoisina näppylöinä. Tavallisesti ne ovat kivuttomia mutta voivat aiheuttaa myös kutinaa tai kirvelyä. Podofyllotoksiinia levitetään paikallisesti genitaalialueen syylien päälle. Sen vaikutus perustuu solujen jakautumisen estämiseen, minkä myötä syylät vähitellen pienenevät ja häviävät.

Podofyllotoksiinia on saatavilla visvasyylien hoitoon sekä liuoksena, voiteena että geelinä. Suomessa on saatavilla kolme eri lääkevalmistetta, joiden vaikuttavana aineena on podofyllotoksiini:

1. Condyline 5 mg (liuos)
2. Wartec 5 mg (liuos)
3. Wartec 0,15 % (emulsiovoide)

Papilloomavirukset (ihmisen papilloomavirukset, HPV) aiheuttavat visvasyyliä ja tarttuvat seksuaalisessa kanssakäymisessä limakalvokontaktin kautta. Papilloomaviruksilla ei ole omaa aineenvaihduntaa eikä solurakennetta, sillä ne koostuvat elottomista rakenteista.

Solujen perintöinformaatio koostuu joko ribonukleiinihapoista (RNA) tai deoksiribonukleiinihaposta (DNA). Edellä mainitut hapot ovat proteiinikuoren eli kapsidin ympäröimiä. Koska papilloomaviruksilla ei ole omaa aineenvaihduntaa eikä solurakennetta, ne lisääntyvät tunkeutumalla toisiin soluihin eli niin kutsuttuihin isäntäsoluihin.

Isäntäsoluista papilloomavirukset löytävät kaiken sen, mitä ne tarvitsevat uusien solujen rakentamiseen. Perustan papilloomaviruksen infektoimien solujen lisääntymiselle tarjoavat isäntäsolun DNA ja RNA. Papilloomaviruksen infektoimien solujen määrän kasvu näkyy ihomuutoksina ja -kasvaimina.

Podofyllotoksiinia käytetään ulkoisesti levittämällä sitä visvasyylien päälle. Imeytymisensä jälkeen podofyllotoksiini tunkeutuu visvasyylien sisään. Siellä se estää viruksen infektoimien solujen jakautumisen ja ehkäisee myrkyllisen vaikutuksensa ansiosta niiden kasvun.

Podofyllotoksiinin toiminta ja vaikutus perustuu siihen, että se estää infektoituneiden solujen sukkularihmastojen kehittymisen järjestelmällisesti. Sukkularihmasto huolehtii solun tuman jakautumisesta. Rihmaston kehittymisen estämällä podofyllotoksiini estää solun ja sen tuman jakautumisen. Tämän ansiosta visvasyylät alkavat hävitä podofyllotoksiinihoidon aikana ja niiden tilalle kehittyy uutta tervettä ihoa.

Podofyllotoksiinin tehokkaasta vaikutustavasta huolimatta vähintään 20 prosentilla kaikista visvasyylistä kärsineistä potilaista ilmenee seuraavien kuuden kuukauden aikana uusia syyliä. Syy tähän on se, että visvasyylien hoidossa hoidetaan vain HPV-infektion aiheuttamia oireita. Oireet häviävät hoidon myötä, mutta infektion aiheuttanut papilloomavirus jää elimistöön. Toistaiseksi ei ole olemassa lääkettä, joka varmuudella estäisi visvasyylien uusiutumisen.

Ennen podofyllotoksiinia sisältävän lääkevalmisteen käyttöä hoidettava ihoalue tulee puhdistaa huolellisesti, minkä jälkeen se tulee kuivata. Podofyllotoksiinia käyttävän tulee huolehtia siitä, että vaikuttava aine levittyy ainoastaan syylien päälle. Podofyllotoksiinin ei tulisi olla kosketuksissa syyliä ympäröivän terveen ihon kanssa.

Liuos-, geeli- tai voidemaisen podofyllotoksiinin levitys onnistuu parhaiten pumpuli- tai vanupuikolla, joka hävitetään käytön jälkeen. Podofyllotoksiinia ei tule pestä pois sen levityksen jälkeen vaan sen tulee antaa imeytyä.

Lääkärin ohjeita hoitoajasta ja sitä seuraavasta lääkkeettömästä ajasta tulee ehdottomasti noudattaa. Lääkehoitoa jatketaan tavallisesti niin kauan, että kaikki syylät ovat hävinneet.

Mikäli potilaalla todetaan visvasyyliä, hänen partnerinsa on myös tärkeä tutkia mahdollisten kondyloomien varalta. Partnerinkin mahdollisesti saama infektio tulee hoitaa, jotta tartunnan uusiutuminen voidaan välttää.

Koko podofyllotoksiinihoidon aikana tulee välttää sukupuolista kanssakäymistä niin kauan, kunnes syylät ovat parantuneet kokonaan. Kondomeilla HPV-infektioriski voidaan minimoida, mutta ne eivät peitä genitaalialuetta kokonaan, minkä takia niiden asianmukaisesti käytöstä huolimatta infektio voi tarttua.

Kasviperäinen podofyllotoksiini on pääasiassa erittäin hyvin siedetty lääkeaine. Hyvästä siedettävyydestä huolimatta haittavaikutuksiakin voi esiintyä joillakin potilailla. Podofyllotoksiinin joutuminen terveelle iholle voi aiheuttaa ihoärsytystä. Ärsytyksen välttämiseksi suositellaan, että podofyllotoksiinin levittämisen jälkeen tulee odottaa aineen imeytymistä noin minuutin ajan ennen pukeutumista.

Toisesta tai kolmannesta podofyllotoksiinin käyttöpäivästä lähtien visvasyylät alkavat surkastua ja hävitä. Tänä aikana myös syylien vieressä olevalla terveellä iholla voi esiintyä muutoksia. Potilailla ilmenee toisinaan lääkkeen käytön aikana syylien alueella lievää painoarkuutta, kutinaa tai ihon punoitusta. Yksittäistapauksissa podofyllotoksiini voi aiheuttaa pistävää tai polttavaa kipua

Miehillä podofyllotoksiinin käyttö genitaalialueella voi aiheuttaa tulehduksen tai kovettumia, turvotusta sekä esinahan ahtautumista. Nämä haittavaikutukset ilmenevät pieninä, vähän verta vuotavina haavamaisina ihomuutoksina.

Edellä mainitut haittavaikutukset häviävät viimeistään podofyllotoksiinin käytön loputtua. Mikäli näin ei tapahdu, on suositeltavaa käydä hoitava lääkärin vastaanotolla. Lääkäriin on syytä mennä erityisesti silloin, jos potilas epäilee kärsivänsä podofyllotoksiinin tai jonkin sen ainesosan aiheuttamasta allergisesta reaktiosta.

Alkoholi nostaa podofyllotoksiinin myrkyllisyyttä ja vaikuttaa sen resorptioon eli imeytymiseen, mikä nostaa riskiä haittavaikutusten saamiseen. Alkoholin käyttöä tulee välttää podofyllotoksiinin käytön aikana.

Muita papilloomaviruksen kannalta kokonaisvaltaisesti toimivan podofyllotoksiinin yhteisvaikutuksia ei tunneta.

Milloin podofyllotoksiinia ei saa käyttää?

Podofyllotoksiinia ei tule käyttää, jos on yliherkkä sille. Mikäli visvasyylät ovat jo tulehtuneet tai vuotavat verta, podofyllotoksiinia ei saa levittää niiden päälle. Sen sijaan potilaan tulee hakeutua pikaisesti lääkäriin.

Jos visvasyyliä hoidetaan jo jotakin toista vaikuttavaa ainetta sisältävällä lääkevalmisteella, podofyllotoksiinia ei saa käyttää samanaikaisesti. Erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa, mikäli potilas kärsii visvasyylien ohella myös sukuelinherpeksestä.

Potilaat, jotka kärsivät immuunivajauksesta tai solumuutoksista (Bowenin tauti eli ihon pintasyöpä), eivät saa käyttää podofyllotoksiinia. Tämä koskee myös niitä potilaita, joille on verikokeissa todettavien vasta-aineiden perusteella diagnosoitu lues eli syfilis.

Podofyllotoksiinia ei saa käyttää raskauden eikä imetyksen aikana. Sitä käyttävien naisten tulee varmistaa, että heillä on käytössään luotettava ehkäisymenetelmä. Podofyllotoksiini voi aiheuttaa sikiölle epämuodostumia. Podofyllotoksiinin käyttö on pääsääntöisesti kielletty lapsilta ja nuorilta.