Emätintulehdus: oireet ja niiden tunnistaminen

Emätintulehdukset voivat ilmetä monella tapaa ja siksi ne voidaan jakaa tyyppeihin tulehduksen aiheuttajan perusteella.

Epäspesifinen emätintulehdus eli bakteerivaginoosi

Epäspesifistä emätintulehdusta kutsutaan myös nimellä bakteerivaginoosi ja se on yleisin emätintulehduksen muoto hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Epäspesifillä emätintulehduksella tarkoitetaan sellaista tulehdusta, jonka aiheuttajana ei ole ulkopuolinen virus tai bakteeri, vaan syynä tulehdukseen on emättimen pH-arvon kohoaminen. Tulehduksen aikana emättimen bakteeritasapaino on normaalista poikkeava, ja bakteerien määrä voi kohota jopa 1000-10 000 –kertaiseksi. Tyypillisesti tulehdustilanteessa emättimen normaaleja bakteereja on tavallista vähemmän eli normaalit bakteerit ovat korvautuneet haitallisilla bakteereilla. Vaikka kyseessä ei olekaan sukupuolitauti, runsas kumppanien määrä voi lisätä epäspesifin emätintulehduksen saamisen riskiä. Epäspesifin emätintulehduksen on havaittu olevan myös tavallista yleisempi vaiva kuparikierukkaa käyttävillä naisilla.Bakteerivaginoosin asianmukainen hoito on erityisen tärkeää raskaana olevien tapauksessa, sillä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tämä emätintulehduksen tyyppi saattaisi joissakin tapauksissa aiheuttaa komplikaatiota raskausaikana.

Muut emätintulehduksen tyypit

Epäspesifisen emätintulehduksen lisäksi myös seuraavat tulehdustyypit ovat verrattain yleisiä:

Hiivasienitulehdus (hiivatulehdus, hiiva). Candida albicans -hiivasienen aiheuttama tulehdus on varsin yleinen emätintulehduksen muoto. Hiivatulehdus syntyy, kun Candida albicans yltyy liikakasvuun aiheuttaen epätasapainon emättimen luontaisessa floorassa. On arvioitu, että lähes jokainen suomalainen nainen saa tulehduksen jossakin vaiheessa elämää, ja kerran puhjettuaan hiiva myös uusiutuu helposti. Erityisen yleinen tulehdus on noin 20-30 -vuotiailla naisilla.

Atrofinen emätintulehdus. Atrofinen vaginiitti on verrattain yleinen vaihdevuosien yhteydessä, kun emättimen limakalvot muuttuvat ohuemmiksi ja herkemmiksi estrogeenin määrän vähentyessä elimistössä. Emättimen limakalvon oheneminen lisää merkittävästi emätintulehduksen riskiä, mikä voi edelleen johtaa elimistön bakteerikannan epätasapainoon.

Trikomoniaasi. Trichomonas vaginalis -alkueläimen aiheuttama trikomoniaasi on sukupuoliyhteydessä kumppanilta toiselle siirtyvä tulehdus. Koska trikomoniaasi saattaa tarttua helposti limakalvokontaktin välityksellä, on myös oma kumppani syytä tutkia tartuntariskin poissulkemiseksi. Tartunta saattaa olla täysin oireeton sekä miehillä että naisilla, joten kumppani kantaa tietämättään sukupuolitautia ja tartuttaa sitä seksikumppaneilleen tahattomasti.

Deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti eli DIV. DIV tunnetaan myös nimellä aerobinen vaginiitti. Se on harvinainen, märkäinen emätintulehdus, jonka aiheuttaa hapellisessa tilassa viihtyvä bakteeri. Sen oireisiin kuuluu emättimen limakalvojen läiskäinen tulehdues ja runsas valkovuoto, joka on väriltään harmahtavaa tai kellertävää.

Edellä mainittujen tulehdustyyppien lisäksi emätintulehduksen voi aiheuttaa myös esimerkiksi virus tai allerginen reaktio. Virusperäinen tulehdus, kuten papilloomaviruksen aiheuttama kondylooma ja herpes ,tarttuvat henkilöltä toiselle tyypillisesti suojaamattoman sukupuoliyhteyden seurauksena. Molemmat saattavat olla pitkään oireettomia, mutta esimerkiksi stressi voi edesauttaa oireiden puhkeamista. Allergisen reaktion taustalla puolestaan voivat olla intiimialueen suihkeet tai ehkäisygeelit. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta infektiosta, vaan oireet johtuvat allergisesta reaktiosta.

Emätintulehduksen oireet vaihtelevat hieman tulehdustyypistä riippuen, mutta tavallisimpia ja yleensä helposti tunnistettavia oireita ovat kirvely sukupuolielinten alueella sekä lisääntynyt valkovuoto, joka saattaa haista voimakkaasti tai olla koostumukseltaan normaalista poikkeavaa. Lisäksi emätintulehduksen oireita ovat myös esimerkiksi lisääntynyt virtsaamisen tarve ja mahdollinen kipu tai polttelu virtsatessa. On kuitenkin tärkeää huomata, että emätintulehduksen oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Emotionaalinen rasitus tai stressi saattavat edesauttaa emätintulehduksen oireiden puhkeamista.

Epäillessäsi emätintulehdusta, tarkkaile näitä oireita:

• Ulkosynnyttimien kirvely tai polttelu
• Lisääntynyt virtsaamisen tarve
• Valkovuodon runsaus sekä normaalia voimakkaampi haju
• Muutokset valkovuodon koostumuksessa
• Alapään kutina
• Kipu virtsatessa tai yhdynnän aikana
• Alavatsakivut
• Haavaumat emättimen alueella tai lievä verenvuoto esimerkiksi yhdynnän jälkeen

Kun tunnistat emätintulehduksesi tyypin, voit myös helpommin löytää oireiden hoitoon soveltuvan lääkkeen. Alla olevaan taulukkoon on kerätty emätintulehduksen eri tyyppien tavallisimpia oireita.

Emätintulehdus saattaa joissakin tapauksissa olla myös täysin oireeton tai edellä mainittujen oireiden lisäksi saattaa esiintyä myös muita oireita.

Emätintulehdus on tärkeää saada hoidettua ajoissa, sillä hoitamattomana tulehdus voi altistaa sinut esimerkiksi hedelmällisyyden vähenemiselle, allergioiden puhkeamisille tai niin kutsutuille valeraskauksille. Emätintulehdukseen hoitoon on saatavilla tehokkaita lääkevalmisteita, joiden avulla kiusallinen tulehdus ja sen aiheuttamat oireet saadaan kuriin helposti ja turvallisesti.

Epäspesifisen emätintulehduksen hoitoon käytetään metronidatsolia, joka palauttaa emättimen bakteerimäärän nopeasti normaalille tasolle. Vaikka metronidatsolia on saatavilla sekä voiteena että emätinpuikkona, on suun kautta otettava tabletti yleensä tehokkain tapa hankkiutua tulehduksesta eroon.

Mikäli emätintulehdus on hiivan aiheuttama, edellyttää sen hoito sienilääkkeen kuten Diflucanin käyttöä. Kerta-annoksena otettava kapseli lievittää kutinaa ja kirvelyä nopeasti, ja lääke soveltuu myös käytettäväksi toistuvien hiivasienen aiheuttamien emätintulehdusten hoitoon. Koska kaikki apteekeissa tai luontaistuotekaupoista myytävät paikallishoidot eivät riitä hävittämään syvemmällä limakalvon pinnalla piileskeleviä hiivasienisoluja, saattaa tulehduksen täydellinen paraneminen edellyttää kapselihoitoa.

Emätintulehduksen toteaminen lääkärintutkimuksella

Emätintulehduksen oireet on yleensä helppo tunnistaa itse, etenkin mikäli tulehdus uusiutuu usein. Toisinaan oireiden aiheuttajan määrittämiseksi tarvitaan kuitenkin gynekologinen tutkimus sekä näytteen perusteella tehty laboratoriokoe.

Lääkäri voi todeta tulehduksen arvioimalla emättimen limakalvojen kuntoa ja valkovuodon laatua. Osa tulehduksista voidaan todeta myös Papa-kokeella. Mikäli kyseessä on emätintulehduksen sijaan jokin sukupuolitauti, voidaan varma diagnoosi tehdä sukupuolitautitestin avulla.

Asianmukaisen lääkehoidon lisäksi oireita voidaan yrittää lievittää myös itsehoitona kotioloissa. Hyvästä intiimihygieniasta huolehtiminen on luonnollisesti tärkeää, mutta lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota alusvaatemateriaalien ja pesutuotteiden valintaan. Koska myös runsaalla sokerin käytöllä on havaittu olevan yhteys emätintulehduksen puhkeamiseen, on ruokavalion tarkkaileminen suositeltavaa, mikäli kärsit emätintulehduksen oireista usein.

Nämä vinkit auttavat sinua hoitamaan emätintulehdusta kotioloissa:

• Huolehdi hyvästä intiimihygieniasta aamuin illoin. Pelkkä vesipesu riittää.
• Jos käytät intiimialueen pesutuotteita, suosi neutraaleja (pH 7) ja hajusteettomia pesuaineita. Apteekeissa on saatavilla erityisesti intiimialueen pesuun tarkoitettuja tuotteita.
• Vältä saippuaa sisältäviä pesugeelejä, sillä ne voivat altistaa sinut helpommin tulehdukselle.
• Kuivalle intiimialueelle voi kokeilla myös apteekissa myytävää ihoöljyä
• Maitohappobakteerivalmisteet saattavat auttaa elimistöäsi happo-emäs -tasapainon säätelyssä.
• Vältä liiallista sokerin käyttöä erityisesti, jos kärsit hiivatulehduksesta
• Vältä tiukkoja ja ei-puuvillaisia alusvaatteita, ja anna intiimialueen ihon hengittää kunnolla säännöllisesti
• Konsultoi lääkäriäsi, mikäli oireesi jatkuvat hoidosta huolimatta

Raskaus saattaa joissakin tapauksissa lisätä emätintulehduksen riskiä: joitakin emätintulehduksen tyyppejä, esimerkiksi hiivatulehdusta, on todettu esiintyvän tavallista enemmän juuri raskaana olevilla naisilla.

Emätintulehduksen hoito raskaana ollessa on erityisen tärkeää, sillä jotkin emätintulehduksen muodot saattavat olla haitallisia raskausaikana. Erityisesti epäspesifi emätintulehdus eli bakteerivaginoosi saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa ennenaikaisia supistuksia tai muita komplikaatioita raskaana oleville naisille. Tämän seurauksena tulehdus voi myös lisätä keskenmenon riskiä.

Emätintulehduksen hoitoon on saatavilla antibioottivalmisteita, joita on turvallista käyttää myös raskauden aikana. Kaikkien lääkkeiden käytöstä on kuitenkin hyvä keskustella oman lääkärisi kanssa ennen kuurin aloitusta, mikäli olet raskaana tai imetät.