Diabeteksen oireet ja ensimerkit

Tyypin 1 diabetes (nk. nuoruusiän diabetes) on autoimmuunisairaus, jossa kehon puolustusjärjestelmä hyökkää terveitä kudoksia vastaan. Puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman soluja, jolloin elimen toiminta heikentyy, eikä se pysty enää tuottamaan insuliinia. Glukoosi ei pysty ilman insuliinia poistumaan verenkierrosta soluihin, eivätkä solut saa tarvitsemaansa energiaa. Tämän tyypin diabetes on erityisen yleinen lasten ja nuorten keskuudessa.

Nuoruusiän diabetes on usein perinnöllinen sairaus, eikä sen kehittymisen syystä ole täysin selkeää käsitystä tutkijoiden keskuudessa. Osa uskoo, että puolustusjärjestelmän reaktion aiheuttaa jonkinlainen virustartunta haimassa.

Jos lähisukulaisesi, kuten vanhempi, veli tai sisko, sairastaa tyypin 1 diabetesta, on sinulla noin 6% mahdollisuus sairastua diabetekseen. Jos perheessä ei esiinny diabetesta, on sen riski alle 0.5%.

Tyypin 1 diabeteksen oireet voivat kehittyä nopeasti, jopa muutaman päivän tai viikon aikana, etenkin lasten kohdalla. Vanhemmilla potilailla oireiden kehittyminen voi kestää pidempään, noin muutaman kuukauden.

Aikuisiän diabetes oireilee pitkälti samalla tavalla kuin tyypin 1 diabetes, mutta sen oireet voivat olla huomaamattomampia ja kehittyvät salakavalasti vuosien aikana.

Yleisimmät oireet kummankin diabetesmuodon alkuvaiheessa ovat:

• Janoisuus ja lisääntynyt virtsaamistarve, etenkin öisin. Tämä johtuu siitä, että suurin osa glukoosista pysyy verenkierrossa, eikä keho hyödynnä sitä polttoaineena. Elimistö yrittää päästä eroon ylimääräisestä glukoosista lisäämällä virtsaneritystä.
• Nälkä ja väsymys. Keho muuntaa nauttimasi ravinnon glukoosiksi, jota solut käyttävät polttoaineena. Kun insuliinia ei ole elimistössä riittävästi tai solut vastustavat insuliinia, ei glukoosi pääse solujen käyttöön ja keho kärsii energiavajeesta. Tästä syntyy jatkuvasti nälkäinen ja väsynyt olo.
• Kuiva suu ja kutiseva iho. Elimistö käyttää kehon nesteitä erittääkseen enemmän virtsaa, joten nesteitä jää vähemmän muiden kehonosien käyttöön. Elimistö voi kuivua, suu tuntuu kuivalta ja kuiva iho voi aiheuttaa kutinaa.
• Sumentunut näkö. Muuttuva nesteiden määrä kehossa voi turvottaa silmien linssiä, jolloin niiden muoto muuttuu ja näkökyky heikkenee.

Tyypin 1 diabetes voi aiheuttaa myös seuraavia oireita:

• Selittämätön laihtuminen. Jos elimistö ei saa riittävästi energiaa ravinnosta, se alkaa käyttää olemassaolevia rasvavarastoja ja lihasmassaa energian saantiin. Paino putoaa, vaikka potilas ei ole muuttanut ruokailutottumuksiaan.
• Pahoinvointi ja oksentelu. Kun keho alkaa polttaa elimistön rasvoja, se muodostaa ketoneja. Ketonit voivat kertyä veressä vaarallisiin lukemiin ja aiheuttaa harvinaisissa tapauksissa hengenvaarallisen ketoasidoosin eli happimyrkytyksen, joka oireilee pahoinvointina ja oksenteluna.

Tyypin 2 diabetes voi aiheuttaa tyypillisten oireiden lisäksi kovaa väsymystä etenkin aterioinnin jälkeen, masennusta ja ärtyisyyttä, ja tulehdusherkkyyttä. Tyypin 2 diabetes ehtii usein edetä pitkälle ennen diagnoosia, sillä oireilun epämääräisyys ei välttämättä herätä epäilystä diabeteksesta. Jatkuvasti koholla oleva verensokeri voi johtaa vakavampiin oireisiin, kuten:

• Säännölliset hiivatulehdukset sekä miehillä että naisilla. Hiivasolut käyttävät glukoosia ravintonaan, joten suuri määrä glukoosia elimistössä voi aiheuttaa uusiutuvia hiivatulehduksia. Hiivatulehduksia ilmenee etenkin sormien ja varpaiden välissä, rintojen alla ja sukupuolielimissä.
• Kipu tai tunnottomuus jaloissa. Tämä on merkki hermostovaurioista.
• Hitaasti parantuvat haavat ja naarmut. Korkea verensokeri voi aiheuttaa hermostovaurioita, mikä tekee haavojen parantumisesta hidasta.

Pitkälle edenneen diabeteksen vaaralliset oireet

Ota yhteys lääkäriin, jos sinulla ilmenee seuraavia oireita:

• Pahoinvointi, heikko olo ja kova jano
• Virtsaamistarve on kova
• Kärsit kovista vatsakivuista
• Hengität epätavallisen syvään ja nopeammin kuin tavallisesti
• Hengityksesi tuoksuu makealle ja muistuttaa kynsilakanpoistoainetta. Tämä on merkki suuresta ketonien määrästä elimstössä.

Jos epäilet diabetesta tai suvussasi esiintyy diabetesta, hakeudu verensokerikokeisiin. Hoitamaton diabetes voi aiheuttaa vaurioita lähes kaikkialla kehossa, etenkin sydämessä, verisuonissa, silmissä, munuaisissa ja hermostossa, sekä ikenissä ja hampaissa.

Tyypin 1 diabetes (nk. nuoruusiän diabetes) on autoimmuunisairaus, jossa kehon puolustusjärjestelmä hyökkää terveitä kudoksia vastaan. Puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman soluja, jolloin elimen toiminta heikentyy, eikä se pysty enää tuottamaan insuliinia. Glukoosi ei pysty ilman insuliinia poistumaan verenkierrosta soluihin, eivätkä solut saa tarvitsemaansa energiaa. Tämän tyypin diabetes on erityisen yleinen lasten ja nuorten keskuudessa.

Nuoruusiän diabetes on usein perinnöllinen sairaus, eikä sen kehittymisen syystä ole täysin selkeää käsitystä tutkijoiden keskuudessa. Osa uskoo, että puolustusjärjestelmän reaktion aiheuttaa jonkinlainen virustartunta haimassa.

Jos lähisukulaisesi, kuten vanhempi, veli tai sisko, sairastaa tyypin 1 diabetesta, on sinulla noin 6% mahdollisuus sairastua diabetekseen. Jos perheessä ei esiinny diabetesta, on sen riski alle 0.5%.

Tyypin 2 diabetes on sairauden yleisin muoto, ja se tunnetaan myös aikuisiän diabeteksena, sillä suurin osa tähän diabeteksen muotoon sairastuneista on aikuisia ja vanhuksia. Viime vuosikymmenien aikana lapsilla ja nuorilla todettujen tyypin 2 diabetestapausten määrä on kuitenkin ollut hälyttävässä kasvussa, ja tämän uskotaan johtuvan muuttuneista ruokailu- ja liikuntatottumuksista.

Aikuisiän diabetes kehittyy yleensä huomattavasti hitaammin, kuin tyypin 1 diabetes, eikä se välttämättä aiheuta heti huomattavia oireita, mikä hankaloittaa pikaista diagnoosia.

Tyypin 2 diabeteksessa keho ei pysty tuottamaan tai käyttämään insuliinia normaalisti: tämä tunnetaan insuliiniresistenssina. Taudin alussa haima tuottaa ylimääräistä insuliinia korvatakseen puuttuvan insuliinin, mutta kun tila ehtii edetä pidemmälle, ei haima pysty tuottamaan tarpeeksi insuliinia pitääkseen verensokerin normaalina.

Aikuisiän diabeteksen diagnosoinnin vaikeus

Tyypin 2 diabetes kehittyy hitaasti, eikä sen oireilu ole välttämättä yhtäjaksoista ja selkeää. Tämä vaikeuttaa diagnoosia, ja voi altistaa potilaan vakavillekin komplikaatioille. Diabeteksen diagnosoinnissa käytetään laboratoriokokeita, joissa verensokeriarvo mitataan syömättömyyden jälkeen. Tämän lisäksi voidaan tutkia elimistön reagointia sokeriin, jolloin käytetään sokerirasituskoetta. Jos potilaalla ei ole oireita ollenkaan, tulee tulosten olla diabetekseen viittavia kahdessa eri kokeessa.

Eri järjestöillä on erilainen käsitys siitä, mitkä arvot ovat normaaleja ja mitkä viittaavat diabetekseen. Tämä voi vaikeuttaa diagnoosia, jos tulokset eivät ole selkeitä. Maailman terveysjärjestön eli WHO:n diagnoosiraja diabetekselle on 7 (mmol/l). Normaali verensokeriarvo paaston jälkeen on WHO:n mukaan alle 6.0, kun taas Yhdysvaltojen diabetesyhdistyksen (ADA) mukaan se on alle 5.5. Suurentunut paastoarvo, joka voi olla merkki diabeteksesta, on WHO:n mukaan 6.1-6.9, ja ADA:n mukaan 5.6-6.9. Yli 11 mmol/l arvo puolestaan viittaa suoraan vahvasti diabetekseen. Mikäli diagnosointia halutaan helpottaa, tulisi diagnosointimenetelmiä yhdenmukaistaa.

Diabetesta ei voida parantaa, ja hoidossa keskitytäänkin verensokeriarvojen normalisoimiseen ja oireiden kontrollointiin. Hoitotavoittena on ehkäistä myöhemmin elämässä ilmeneviä diabeteksen aiheuttamia terveyshaittoja, kuten verisuonten, hermoston ja sisäelinten vaurioita, ja näköongelmia.

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta hoidetaan säännöllisellä insuliinipistoksella ja verensokeriarvojen tarkkailulla. Terveelliset elämäntavat ovat tärkeä osa diabeteksen hoitoa ja kontrollointia, ja potilaan on kiinnitettävä erityistä huomiota ruokavalioon ja liikuntaan. Normaalipainossa pysyminen ja tupakoimattomuus parantavat yleistilaa huomattavasti.