Miesten hiustenlähdön syyt

Perinnöllisestä taipumuksesta johtuva hiustenlähtö alkaa miehillä yleensä varhaisessa aikuisiässä, joissakin tapauksissa jo puberteetin aikana. Euroopassa noin 60–80 prosenttia miehistä kärsii perinnöllisestä hiustenlähdöstä. Perinnöllinen taipumus on yleisin syy hiustenlähtöön sekä miehillä että naisilla, mutta hiustenlähtö etenee sukupuolilla eri tavoin. Hiustenlähdön juuret juontavat noin 95 prosentissa tapauksista perinnöllisiin syihin. Yleisyytensä takia tätä hiustenlähtötyyppiä ei pidetä sairautena vaan enemminkin yhtenä hiustenlähdön normaalina varianttina.

Perinnöllisen taipumuksen aiheuttaman hiustenlähdön syyt miehillä:

• Dihydrotestosteronin (DHT) aiheuttama hormoneista johtuva hiustenlähtö:
  Tällaisessa tapauksessa hiusten tuottamisesta vastaavissa hiustupissa on tavallista enemmän reseptoreita mieshormoneille eli androgeeneille. Tämä aiheuttaa sen, hiustupet reagoivat normaalia herkemmin hormoneihin.
  
  Testosteroni muuttuu 5-alfa-reduktaasientsyymin kautta dihydrotestosteroniksi (DHT), joka vaikuttaa erityisen voimakkaasti muuttuneisiin hiustuppiin. Kyseisissä tupissa olevien hiusten kasvuaika lyhenee, ja koko hiustenkasvu häiriintyy. Hiukset ja hiustupet muuttuvat yhä ohuemmiksi ja erittäin pieniksi. Asiantuntijat nimittävät tätä vaihetta hiustuppien miniatyrisoitumiseksi. Muutos ei kuitenkaan koske niskan eikä takaraivon hiuksia, sillä hiustenlähtö alkaa päälaelta sekä otsalta, johon muodostuvat aluksi niin kutsutut leskenlovet. Androgeenireseptorin geeni on aina X-kromosomissa, joten taipumus hiustenlähtöön periytyy aina äidiltä.
  
  Tutkijat ovat löytäneet viitteitä myös muista geeneistä, jotka vaikuttavat aromataasi- ja 5-alfareduktaasientsyymien aktiivisuuteen. Kyseisten entsyymien aktiivisuus vaikuttaa mieshormonien määrään androgeenireseptoreissa. Tällaiset geenit voivat periytyä kummalta tahansa vanhemmalta, usein kuitenkin suoraan isältä pojalle.



• Prostaglandiini D2:
  Tutkijat ovat osoittaneet, että kaljusta päälaesta kärsivillä miehillä on suuri määrä prostaglandiini D2:ta. Kyseessä on hiustupissa syntyvä välittäjäaine, jonka tehtävänä on hillitä hiustenkasvua. Androgeneettisestä hiustenlähdöstä kärsivillä tätä välittäjäainetta muodostuu normaalia enemmän, mikä tukahduttaa hiustenkasvun.

Tärkeä huomio: Hiustenlähtöä aiheuttavien hormonien ja geenien olemassaolo ei yksinään riitä androgeneettisen hiustenlähdön alkamiseen. Herkkien hiusjuurten on altistuttava pitkään tietyille hormoneille ennen kuin ne aiheuttavat hiustenlähtöä.

Aika hiusten altistumisesta hiustenlähdön alkamiseen vaihtelee miehittäin. Androgeneettiseen hiustenlähtöön vaikuttavat miehen testosteronitaso ja geneettinen olemus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei androgeneettisen hiustenlähdön merkkejä välttämättä näy, vaikka mies kantaisikin sille altistavaa geeniä.

Perinnöllisen taipumuksen aiheuttavien mieshormonien liiallista määrää ei voi nähdä verestä. Miesten tulisikin keskustella perinpohjaisesti lääkärinsä kanssa, jotta hiustenlähdön tyyppi pystytään tunnistamaan.

Geneettisen taipumuksen ohella myös ikääntyminen voi vaikuttaa hiustenlähtöön. Tällaisen hiustenlähdön alkaminen riippuu hiusjuurten paksuudesta ja pituudesta. Ikääntymisen myötä hiusjuurten ja -pohjan vahvuus vähenee, ja ennen kaikkea testosteroni vie hiusjuurilta energiaa. Tämä voi ilmetä sekä huomattavasti pienentyneinä hiuksina että vahvoina hiuksina, jotka harvenevat yksi toisensa jälkeen. Ensimmäiset merkit ikääntymisen myötä ilmaantuvasta hiustenlähdöstä näkyvät yleensä 40-vuotiaana.

Pälvikalju tarkoittaa tiettyihin päänkohtiin rajoittuvaa hiustenlähtöä. Tämä hiustenlähdön tyyppi ilmenee yhtäkkiä, ja se etenee nopeasti. Lisäksi siihen liittyy usein tulehduksia. Kaljuuntuvat alueet ovat pyöreitä tai ovaaleja ja tarkkaan rajautuneita. Kaljut kohdat voivat lisääntyä tai suurentua.

Pälvikaljua voi ilmetä hiusten lisäksi myös kulma-, kainalo- ja häpykarvoissa sekä ripsissä. Se voi alkaa missä iässä tahansa, miehillä yleensä 20–40-vuotiaana.

Pälvikaljun syyt:

• Immunologiset syyt:
  Immunologisten tekijöiden oletetaan vaikuttavan tulehduksiin. Histologisesti on osoitettu, että hiusjuurien alueella on T-lymfosyyttejä. Tämä lymfosyyttityyppi on tärkeä kehon oman vastustuskyvyn kannalta. On arveltu, että se vahingoittaa hiustuppia ja häiritsee kuitujen muodostumista, mutta syitä siihen ei ole vielä kokonaan onnistuttu selvittämään. Tällaisissa tapauksissa keho siis hyökkää itseään vastaan, ja lääketieteellisin termein puhutaan autoimmuunisairaudesta.


• Geneettiset syyt:
  Pälvikalju voi johtua myös perintötekijöistä, sillä sitä esiintyy joissakin suvuissa tavallista runsaammin. Tällä hetkellä sen periytymisjärjestystä ei tunneta.

Mahdolliset tekijät, jotka edistävät pälvikaljun puhkeamista:

• henkiset traumat
• stressi
• allergiat
• lääkkeet
• infektiot
• paikallisesti vahingoittunut päänahka

Hiustupet kuuluvat ihmiskehon aktiivisimmin jakautuviin soluihin. Jakautumisprosessiin tarvitaan riittävästi vitamiineja, hivenaineita sekä ravintoaineita, kuten hiilihydraatteja, rasva-aineita ja valkuaisaineita.

Kaikki jakautumisprosessissa tarvittavat aineet eivät varastoidu kehoon, minkä takia niitä on saatava jatkuvasti lisää. Ihmisen terve aineenvaihdunta edellyttää tiettyjä ravintoaineita, joiden vaikutukset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa.

Esimerkiksi C-vitamiini, kupari ja rauta täydentävät toistensa vaikutusta ja edistävät yhdessä hiusten kasvua. Näiden ravintoaineiden puutos voi altistaa hiustenlähdölle. Tällaista miestyyppistä hiustenlähtöä kutsutaan myös diffuusiksi hiustenlähdöksi.

Yleinen ravintoaineiden puutos:

Yleinen ravintoaineiden puutos voi ilmetä esimerkiksi kroonisen suolistosairauden, kuten haavaisen paksusuolentulehduksen tai Crohnin taudin, seurauksena tai suolistoleikkauksen jälkeen. Myös matotaudit, krooninen alkoholismi tai liialliset laihdutuskuurit voivat olla syitä ravintoaineiden puutokselle. Puutos voi johtaa koko karvoituksen – sekä hiusten että muiden ihokarvojen – harvenemiseen ja lopulta irtoamiseen. Ravinnosta johtuva hiustenlähtö ei ilmene ainoastaan sairauksien tai tasapainottoman ravinnon yhteydessä vaan sillä on yhteys myös liialliseen laihduttamiseen. Esimerkiksi niin kutsutun mehudieetin seuraukset voivat olla hiuksille kohtalokkaat, koska sen aikana keho ei pysty tuottamaan eikä käyttämään tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja, koska se ei saa niitä.

Lisäksi: Elimistön liiallinen happamuus: Elimistön liiallisella happamuudella on avainrooli hiustenlähdössä. Liiallisen happamuuden yleinen syy on happoja muodostavien elintarvikkeiden kasvanut käyttö. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi:

• makkarat
• sokeri ja sokeripitoiset juomat
• alkoholi
• juusto
• kanamunat
• kahvi

Yksi syy liialliseen happamuuteen on neutraalien ja emästä tuottavien ruoka-aineiden liian vähäinen käyttö. Tällaisia ruoka-aineita ovat muun muassa hedelmät, vihannekset ja perunat. Liiallinen happamuus voi johtua myös stressistä sekä kroonisista (osteoporoosi, migreeni, syöpä, reuma, kihti, diabetes ja sydäninfarkti) ja akuuteista sairauksista.

Ylikuormittunut ruoansulatusjärjestelmä:

Ruoansulatusjärjestelmän ylikuormittuessa hiven- ja kivennäisaineet eivät imeydy elimistöön, mistä seuraa mikroravintoaineiden puutos sekä immuunijärjestelmän häiriintyminen ja heikentyminen. Nämä tekijät edesauttavat hiustenlähtöä.

Diffuusissa pälvikaljussa kaikki hiukset lähtevät pois. Syyt ovat monimuotoisia. Monien syytekijöiden takia tälle hiustenlähdön tyypille ei ole yhtenäistä diagnosointimenetelmää.

Stressin aiheuttama hiustenlähtö on yleinen ilmiö miesten keskuudessa. Paljon vastoinkäymisiä tai ongelmia elämässään kohdannut voi altistua stressiperäiselle hiustenlähdölle.

Stressillä on huomattava vaikutus ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen tasapainoon. Runsaasti huolia työssään tai henkilökohtaisessa elämässään läpikäyneille voi ilmaantua ongelmien jatkuessa hiustenlähtöä. Stressiperäinen hiustenlähtö voi juontaa juurensa myös pitkäkestoiseen suruun tai shokkiin, kuten traumaattiseen kokemukseen tai rakkaan ihmisen menettämiseen. Tämän hiustenlähtötyypin synty- ja etenemisprosessit ovat vielä hämärän peitossa. Oletuksena on kuitenkin, että stressin myötä joidenkin hermoston välittäjäaineiden pitoisuudet kohoavat, mikä aiheuttaa hiustuppien tulehtumisen.

Stressiperäisen hiustenlähdön oletettu kulku siis on seuraavanlainen: Stressi nostaa joidenkin hermoston välittäjäaineiden pitoisuuksia, ja välittäjäaineiden yhteisvaikutus aiheuttaa hiustuppien tulehtumisen. Tulehduksen seurauksena hiusten kasvuvaihe pysähtyy ja muutaman kuukauden kuluttua hiukset irtoavat. Hiustenlähtö voi siis ilmetä vasta stressin jälkeen.

Erityisesti ne, jotka tuntevat olevansa ahdingossa eivätkä näe siitä tietä ulos, ovat alttiita stressiperäiselle hiustenlähdölle. Tällaisessa tilanteessa pälvikalju ja diffuusi pälvikalju ovat kaksi tyypillisintä hiustenlähtötyyppiä. Lääkehoito ei tarpeellinen eikä edes mahdollinen stressiperäisessä hiustenlähdössä.