Hiustenlähdön yleiset syyt: kattava opas

Yleisin hiustenlähdön aiheuttaja on miestyyppinen kaljuuntuminen, joka tunnetaan myös nimellä androgeeninen alopecia. Sitä esiintyy 30-50 %:lla Luotettava lähde National Center for Biotechnology Information (NCBI) Valtion lähde Biomedisiininen tutkimus ja kirjallisuus Mene lähteeseen miehistä 50. ikävuoteen mennessä ja se aiheuttaa 95 % miesten hiustenlähdön tapauksista.

Miestyyppinen kaljuuntuminen liittyy dihydrotestoteroniin (DHT). Päänahan solut muuntavat mieshormoni testosteronia DHT-hormoniksi. DHT saa karvatupet kutistumaan ja hiukset kasvavat takaisin aina vain ohuempina. Ajan myötä hiukset putoavat.

Tämän tyyppinen hiustenlähtö liittyy useimmiten perintötekijöihin ja sitä ilmenee luonnollisena osana ikääntymistä. Asiantuntijat Luotettava lähde PubMed Valtion lähde Biolääketieteellisen tutkimuksen tietokanta Mene lähteeseen ovat tunnistaneet ainakin 63 erilaista geeniä, jotka ovat yhteydessä hiustenlähtöön.

Vaikka ennaltaehkäiseminen ei ole mahdollista, hoitovalmisteiden, kuten finasteridin avulla voidaan hidastaa tai jopa kumota hiustenlähdön varhaisia merkkejä. Myös kirurgisen hiussiirteen hankkiminen on mahdollista.

Myös naisilla esiintyy hiustenlähtöä, jolloin puhutaan naisten androgeneettisesta alopeciasta tai naistyyppisestä kaljuuntumisesta. Miestyyppisestä kaljuuntumisesta poiketen naisilla hiukset eivät putoa kokonaan. Hiukset ohenevat päälaelta, mikä saa jakauksen levenemään.

Kuten miehillä, myös naistyyppinen kaljuuntuminen on perinnöllistä. Sitä esiintyy todennäköisemmin jos sitä on ollut suvussa. Ikääntyessä hiustupet kutistuvat ja niiden määrä vähenee, mikä saa hiukset näyttämään ohuemmilta.

Osalla naisista syy löytyy hormonaalisesta epätasapainosta. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää (PCOS) sairastavilla naisilla on useammin korkeampi määrä mieshormoneja. Hiustenlähtö on yleistä myös vaihdevuosien aikana kun estrogeenin määrä laskee.

Lääkäri saattaa suositella hoitoa naistyyppiseen kaljuuntumiseen. Osa naisista käyttää minoksidiilia, joka annostellaan päänahkaan liuoksena. Jos hiustenlähdön syyt ovat hormonaalisia, lääkäri saattaa suositella antiantrogeenia, yleisimmin spironolaktonia.

Tietynlainen hiustenkäsittely voi aiheuttaa hiustenlähtöä. Tämä aiheutuu toistuvan vetämisen aiheuttamista vaurioista hiustuppiin, mikä estää hiusten takaisin kasvun. Tämän tyyppinen hiustenlähtö tunnetaan nimellä traction alopecia eli vetämisen aiheuttama alopecia.

Se on yleistä tietynlaisten hiustyylien kohdalla, joista esimerkkejä ovat:

• tiukat nutturat, poninhännät tai ylös kiinnitetyt hiukset
• lettipunokset
• rastat
• hiustenpidennykset
• tiukasti letitetyt hiukset
• rullakiharrus

Näiden hiustyylien käyttö liian usein voi saada hiusrajan vetäytymään ja päänahan ärtymään.

Myös suoristusrautojen, kihartimien ja hiustenkuivainten liiallinen käyttö voi johtaa hiustenlähtöön. Tämä on yhteydessä päänahan arpeuttavaan kaljuuntumiseen.

Hiustyyliä tulisi muuttaa heti kun merkit hiustenlähdöstä huomaa, sillä hiukset eivät useinkaan kasva takaisin. Ajoissa toimiminen voi siis ehkäistä hiustenlähdön jatkumisen.

Jos tämän tyyppinen hiustenlähtö huolestuttaa, kannattaa olla yhteydessä omaan lääkäriin tai ihotautilääkäriin.

On olemassa ryhmä sairauksia, jotka aiheuttavat hiustenlähtöä. Niissä keho hyökkää virheellisesti hiustuppia vastaan, jolloin hiukset irtoavat.

Pälvikalju

Tunnetuin hiustenlähtöä aiheuttava autoimmuunisairaus on pälvikalju eli alopecia areata. Sitä esiintyy noin 2 %:lla Suomen väestöstä.

Asiantuntijat eivät ole vielä varmoja siitä, mikä saa immuunijärjestelmän reagoimaan, mutta kyse voi olla monen tekijän summasta (esim. infektio tai ympäristötekijät).

Vakavuus voi vaihdella asteittain:

• Alopecia areata: aiheuttaa pyöreitä tai soikeita kaljuja läikkiä päälaella tai muissa kehon osissa, joissa kasvaa karvaa.
• Alopecia totalis: aiheuttaa täydellisen päänahan hiusten poislähdön.
• Alopecia universalis: aiheuttaa täydellisen karvanlähdön sekä päänahasta että kasvoilta, mukaan lukien kulmakarvat ja ripset, sekä muu kehon karvoitus.

Tautia esiintyy eniten nuorilla. Se on myös yhteydessä perinnölliseen alopesiaan tai muihin autoimmuunisairauksiin.

Alopecia areataan ei valitettavasti ole olemassa parannuskeinoa, mutta joissain tapauksissa kaljuuntuminen ei ole pysyvää.

Punajäkälä

Punajäkälä eli lichen planopilaris on päänahkaa ärsyttävä hiustenlähdön muoto. Siinä kehon immuunijärjestelmä hyökkää karvatuppia vastaan ja ne arpeutuvat. Tämä surkastuttaa karvatupet ja aiheuttaa pysyvää hiustenlähtöä.

Aiheuttajasta ei ole tarkkaa selvyyttä, mutta sen uskotaan liittyvään tietyn tyyppiseen leukosyyttien toimintaan. Tutkimukset osoittavat, että jotkin geenit voivat nostaa tämän sairauden kehittymisen riskiä.

Valitettavasti hiustenlähtö on pysyvää. On kuitenkin olemassa hoitoja, joista voi olla apua jäljellä olevien hiusten säilyttämiseksi. Sairaus voi myös mennä lepotilaan, jolloin hiustenlähtökin loppuu.

Hiusrajan ja kulmakarvojen arpeuttava kaljuus

Hiusrajan ja kulmakarvojen arpeuttava kaljuus (frontal fibrosing alopecia) on punajäkälän paikallinen muoto. Sitä esiintyy hiusrajassa, mikä saa sen kohoamaan.

Punajäkälän tavoin immuunijärjestelmä hyökkää karvatuppiin ja saa ne arpeutumaan. Samoin myöskään tämän vaivan tarkasta aiheuttajasta ei ole tietoa. Sitä tavataan kuitenkin erityisesti vaihdevuodet läpikäyneillä naisilla.

Tietynlaiset syöpähoidot voivat aiheuttaa hiustenlähtöä. Tämä hiustenlähdön muoto tunnetaan lääketieteellisellä nimellä anagen effluvium.

Syöpähoidot, kuten kemoterapia, on kehitetty tuhoamaan nopeaa vauhtia kasvavat kehon solut, joihin sisältyvät kaikki syöpäsolut, mutta myös karvatupen sisältämät solut.

Syöpähoidot vaikuttavat jokaiseen yksilöllisesti. Hiustenlähtö alkaa kuitenkin vaiheittain, yleensä 2-3 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Se ei aiheuta täydellistä kaljuuntumista, mutta moni päätyy ajelemaan pään kokonaan kaljuksi oman mukavuutensa vuoksi.

Hiukset kasvavat yleensä takaisin syöpähoitojen päättymisen jälkeen. Osa hoidoista voi saada hiukset kasvamaan hitaammin, mutta se tapahtuu yleensä 3-6 kuukauden sisällä.

Hoidon aikana saatetaan tarjota käyttöön jäähattua hiustenlähdön ehkäisemiseksi. Se on tiukasti päähän istuva hattu, joka on täytetty kylmällä nesteellä. Se hidastaa verenkiertoa, mikä estää syöpähoitojen hiustupille aiheuttamia vaikutuksia.

Telogeeninen hiustenlähtö eli telogen effluvium on hiustenlähdön muoto, joka aiheutuu, kun hiusten kasvukausi häiriintyy stressin seurauksena. Se saa suuren määrän kasvamassa olevista karvatupista siirtymään lepotilaan. Tämä johtaa näiden hiusten irtoamiseen.

Monet seikat voivat aiheuttaa tämän tyyppistä hiustenlähtöä, kuten esimerkiksi:

• henkinen trauma
• äkillinen laihtuminen
• raudan puute
• vakava tulehdus
• iso kirurginen toimenpide
• hormonaaliset muutokset (esim. synnytyksen jälkeen tai kilpirauhasen ongelmista johtuen)
• tietty lääkitys (esim. ehkäisyvalmisteet)
• hiuspohjan ongelmat (esim. silsa tai tali-ihottuma)

Yleensä tämän tyyppinen hiustenlähtö on lyhytaikaista ja loppuu, kun syy sille löydetään. Hiusten takaisin kasvuun voi kuitenkin mennä aikaa.

Harvinaisempi hiustenlähtöä aiheuttava sairaus tunnetaan nimellä trikotillomania eli hiusten repimishäiriö.

Kyseessä on psykologinen häiriö, jossa henkilö kokee pakottavaa tarvetta repiä omia hiuksiaan tai karvojaan. Tämä voi tarkoittaa päänahan, kasvojen tai kehon karvoitusta. Osa ihmisistä ei ole tietoisia sitä tehdessään, kun taas osa tekee sitä tarkoituksenomaisesti.

Tämä sairaus kehittyy tyypillisesti lapsuudessa ikävuosien 10-13 välillä. Sen taustalla voivat olla perintötekijät, sillä häiriötä voi esiintyä suvussa. Se voi myös olla yhteydessä muihin mielenterveyden ongelmiin, kuten pakko-oireiseen häiriöön (OCD) tai ahdistukseen.

Jatkuva hiusten repiminen voi vahingoittaa päänahkaa ja vaikuttaa hiustenkasvuun pysyvästi. Lääkäri voi suositella terapiaan hakeutumista tämän sairauden hallitsemiseksi.