Virtsarakon kipuoireyhtymä: miten tiedät milloin kystiittisi on krooninen

Interstitielli kystiitti (IC) on krooninen virtsarakon sairaus, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin ympäri maailmaa. Sille on ominaista lantion seudun kipu ja äkillinen virtsaamistarve.

Interstitiellin kystiitin alatyyppejä on kaksi. 90 % ihmisistä, joilla on IC kärsii ei-haavaisesta muodosta. Tämä tarkoittaa, että virtsarakon seinämässä esiintyy petekkioita eli verenpurkaumia. Nämä eivät kuitenkaan ole yksinomaan IC:lle ominaisia ja voivat johtua myös muun tyyppisistä tulehduksista. Loput 5–10 % potilaista kärsivät IC:n haavaisesta muodosta, mikä tarkoittaa, että heillä on ns. Hunnerin muutos tai haavaumia. Nämä ovat punaisia, verenvuotoa aiheuttavia alueita virtsarakon seinämässä, jotka johtavat usein vakavampiin oireisiin.

Virtsarakon kipuoireyhtymä liittyy myös useisiin muihin sairauksiin. Näistä kolme yleisintä ovat ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), herkkä iho ja allergiat. Useita muitakin sairauksia voi esiintyä samanaikaisesti, kuten migreeniä, inkontinenssia eli virtsankarkailua, astmaa, endometrioosia, fibromyalgiaa, lupusta ja kroonista väsymystä.

Interstitiaalisen kystiitin tarkkaa syytä ei tunneta. Tutkijat ovat kuitenkin tunnistaneet useita tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa oireyhtymän kehittymiseen, kuten:

• leikkauksen aiheuttama virtsarakon vaurio
• virtsarakon ylivenyttyminen - pitkään virtsaamatta oleminen
• lantionpohjan lihasten toimintahäiriö – virtsaamista säätelevät lihakset
• autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti virtsarakkoa vastaan
• yliherkkyys tai lantiohermojen tulehdus

Näiden tekijöiden uskotaan vaurioittavan virtsaseinämää, minkä seurauksena virtsaa pääsee virtsarakon limakalvon läpi. Kun virtsan partikkeleita päätyy virtsarakon limakalvoon, tämä saa aikaan erilaisia ​​oireita, jotka voivat entisestään vahingoittaa rakkoa sekä sitä ympäröiviä hermoja ja lihaksia.

Toiset tutkijat ehdottavat, että IC-potilaiden virtsarakon limakalvo ei ei korjaannu samalla tavalla kuin muilla. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä johtuu siitä, että terveistä ihmisistä poiketen oireyhtymästä kärsivien solut tuottavat proteiinia, jolla on antiproliferatiivisia vaikutuksia. Todettiin, että tämä voi estää virtsarakon solujen kasvua, mikä tarkoittaa, että rakon vauriot eivät pysty korjaantumaan.

Mitä eroa on interstitiaalisella virtsarakkotulehduksella ja kystiitillä?

Vaikka sekä interstillin kystiitin että tavallisen kystiitin oireet ovat samankaltaisia, niiden aiheuttajat eroavat toisistaan. Kystiitti on virtsarakon infektion aiheuttama virtsatietulehdus (VTI). Se johtuu yleensä vaarattomista bakteereista, jotka pääsevät virtsaputken kautta virtsarakkoon, aiheuttaen epämukavuutta. Kystiitti on akuutti tila, joka voi usein mennä itsestään ohi, mutta sitä voidaan hoitaa antibiooteilla, vaikkakin vaiva voi uusiutua toistuvasti. IC:n etiologia ei puolestaan ole selkeä, ja kyseessä on krooninen sairaus, jolle ei ole parannuskeinoa.

Oireet ja niiden vakavuus vaihtelevat yksilöllisesti. IC:n keskeisiä oireita kuitenkin ovat:

• tiheä virtsaaminen, tarve nousta usein öisin pissalle (nokturia)
• välitön virtsaamisen tarpeen tunne, johon liittyy kipua, paineen tunnetta tai kouristuksia.
• kivut, joita voi esiintyä lantiossa, alavatsassa, virtsaputken tai emättimen alueella ja miehillä kivesten, kivespussien tai välilihan alueella

Oireita voi esiintyä vaiheittain ja ne saattavat pahentua lyhyeksi ajaksi. Tämä voi johtua useista ympäristötekijöistä. Ruokavalio, tietyt lääkkeet, liikunta, seksuaalinen kanssakäyminen, hormonaaliset vaihtelut, stressi ja jopa tiukat vaatteet voivat olla oireyhtymää ärsyttäviä tekijöitä.

Virtsarakon kipuoireyhtymän diagnosointi voi olla vaikeaa, koska se voidaan sekoittaa useisiin muihin sairauksiin, kuten yliaktiiviseen rakkoon, bakteeriperäiseen kystiittiin tai krooniseen virtsatietulehdukseen. Tästä johtuen IC:n diagnosointiprosessi tarkoittaa pääasiassa muiden sairauksien poissulkemista.

Lääkäri suorittaa fyysisen tutkimuksen, joka sisältää yleensä lantion tutkinnan poikkeavuuksien varalta ja arvion siitä, onko lantion alueen kivulle jokin muu syy. Lisäkokeita, kuten verikokeita tai virtsakokeita, saatetaan tarvita. Jos muita komplikaatioita, kuten endometrioosia tai maha-suolikanavan sairauksia esiintyy, lisädiagnostisia testejä saatetaan tarvita. Tällöin tehdään lähete urologiaan erikoistuneelle lääkärille. Urologi suorittaa erikoistuneet diagnostiset testit.

Kystoskopia ja hydrodistensio

Yksi tehtävistä ​​testeistä on kystoskopia eli virtsarakon tähystys. Tämä on toimenpide, jolla katsotaan virtsarakon sisään ohuella kameralla, jota kutsutaan kystoskoopiksi ja joka asetetaan virtsaputkeen. Kystoskooppi voidaan varustaa instrumenteilla, jotta virtsarakon seinämästä voidaan ottaa biopsiat eli koepalat. Vaikka koepalat eivät ole välttämättömiä IC:n diagnosoimiseksi, ne voivat olla hyödyllisiä virtsarakon syövän poissulkemiseksi. Tämä toimenpide voidaan suorittaa virtsarakon venytyksen rinnalla, jossa rakkoa laajennetaan täyttämällä se nesteellä (hydrodistensio). Kirurgi tyhjentää nesteen ulos ja tarkistaa sitten virtsarakon uudelleen, mikä mahdollistaa virtsarakon tilavuuden tutkimisen nukutuksessa. Kyseessä on epämiellyttävä, mutta yksinkertainen toimenpide. Kotiutuminen onnistuu yleensä jo samana päivänä.

Urodynaaminen tutkimus

Urodynaaminen testi saatetaan tehdä, jotta nähdään kuinka hyvin virtsarakko, sulkijalihakset (rakon suuta ympäröivät lihakset) ja virtsaputki varastoivat ja vapauttavat virtsaa. Tämä edellyttää kahden katetrin työntämistä rakkoon. Yksi katetri liitetään steriiliin vesikoneeseen ja toinen painemittariin, joka mittaa, kuinka paljon nestettä rakkoon mahtuu. Emättimeen tai miehillä peräsuoleen asetetaan toinen katetri mittaamaan painetta, jonka muu osa kehosta kohdistaa virtsarakkoon. Tämä ei ole kivulias toimenpide, mutta voi olla hieman epämiellyttävä.

Valitettavasti IC:hen ei ole parannuskeinoa. Saatavilla on kuitenkin erilaisia ​​hoitovaihtoehtoja elämänlaadun parantamiseksi.

Lääkkeet

On olemassa joitakin reseptivapaita kipulääkkeitä (ibuprofeeni ja parasetamoli) sekä antihistamiineja (loratadiini tai setiritsiini), joita lääkäri saattaa suositella joidenkin oireiden lievittämiseen. Saatavilla on kuitenkin myös reseptilääkkeitä, joita lääkäri määrää potilaan oireiden ja niiden vakavuuden perusteella:

• voimakkaammat kipulääkkeet, kuten amitriptyliini, gabapentiini ja pregabaliini
• virtsarakon lihaksia rentouttavat lääkkeet, kuten tolterodiini, solifenasiini tai mirabegroni
• simetidiini – lääke, joka salpaa histamiininin (allergeeneiltä suojaavan yhdisteen) virtsarakon soluissa (ei aktiivikäytössä Suomessa)
• pentosaanipolysulfaatti (Elmiron) – lääke, joka voi auttaa virtsarakon limakalvon korjaamisessa

Suun kautta otettavien lääkkeiden lisäksi on olemassa myös lääkkeitä, jotka asetetaan suoraan virtsarakkoon, eli intravesikaaliset lääkkeet. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• lidokaiini – paikallinen puudutushoito, joka puuduttaa virtsarakon
• lääkkeet, jotka korjaavat virtsarakon limakalvoa, kuten hyaluronihappo tai kondroitiinisulfaatti

Leikkaushoito

Jos reseptilääkkeet eivät auta tai virtsarakossa on epänormaaleja alueita (leesioita), kuten Hunnerin haavaumia, oireiden lievittämiseksi saatetaan tarvita leikkaushoitoa. Leikkauksia ovat:

• kauterisaatio – virtsarakon haavat korjataan botuliinipistoksia (kuten Botox) käyttäen – ruiskutetaan suoraan rakkoon oireiden väliaikaiseksi lievittämiseksi
• neuromodulaatio – kehoon asetetaan implantti, joka stimuloi hermoja sähköllä kivun ja äkillisen virtsaamistarpeen lievittämiseksi
• virtsarakon osittainen poisto ja laajennus – rakon suurentaminen ohutsuolesta otettua pätkää käyttäen, sisältäen virtsarakon tulehtuneiden alueiden poistamisen
• kystektomia (harvinainen) - tähän sisältyy virtsarakon poistaminen kokonaan ja vaihtoehtoisen virtsaamistavan luominen joko vatsassa olevan pienen avanteen (stooman) tai virtsarakon rekonstruktion avulla.

Täydentävät hoidot

Yhdessä lääkkeiden kanssa voidaan käyttää joitakin täydentäviä hoitomuotoja. Fysioterapiaa saatetaan suositella virtsarakon rasituksen lievittämiseen lantionpohjan lihasten hieronnan avulla tai psykologista terapiaa sairauden kanssa elämisen ja sen vaikutusten tueksi.

Toinen vaihtoehtoinen hoitomuoto on neuromodulaatio eli transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS). Kyseessä on pieni paristokäyttöinen laite, joka lähettää sähköimpulsseja kehon läpi ja jota käytetään usein kroonisten kipua aiheuttavien vaivojen hoitoon. Niiden tehokkuutta tutkitaan parhaillaan, ja on hyvä idea keskustella lääkärin kanssa ennen sellaisen ostamista.

IC-oireiden laukaisevien tekijöiden tunnistaminen, ja niihin valmistautuminen on avain sairauden hallintaan. On olemassa myös joitakin pieniä mutta tärkeitä elämäntapamuutoksia, jotka voivat parantaa IC-oireita ja vähentää sen pahenemisen riskiä.

• tiettyjen ruokien ja juomien välttäminen, kuten mausteiset ja happamat ruoat, kofeiinipitoiset juomat, sitrusmehut ja kaikki, mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita
• tupakoinnin lopettaminen – tupakansavussa olevat kemikaalit voivat ärsyttää virtsarakkoa
• stressin vähentäminen - hengitystekniikat, meditaatio, liikunta ja pitkät kylvyt ovat kaikki tapoja hallita stressiä
• säännöllisten WC-taukojen suunnittelu - tämä tarkoittaa, että rakko ei ole koskaan liian täynnä ja rakkoa voi kouluttaa uudelleen virtsaamistiheyden vähentämiseksi

Resursseja ja tukea

Jos olet hiljattain saanut interstitielli kystiitti-diagnoosin, sinun ei tarvitse hoitaa sitä yksin. Tutustu Terveyskirjaston artikkeliin ja VSSHP:n hoito-ohjeisiin saadaksesi lisätietoa IC:n hoidosta ja hallinnasta, sekä etsi IC-aiheisia tukiryhmiä esimerkiksi Facebookista.