Kellertävä valkovuoto – mistä on kyse?

Emättimen vuoto johtuu kohdunkaulan tuottamasta limasta, joka auttaa pitämään emättimen limakalvot kosteina ja suojaa niitä tulehduksilta. Tavallinen valkovuoto on väriltään vaaleaa tai valkoista, se ei haise pahalle ja on koostumukseltaan usein paksua ja tahmeaa suurimman osan kuukautiskierrosta. Ovulaation aikana valkovuoto voi muuttua märemmäksi ja liukkaammaksi, mutta tätä ei välttämättä ilmene jos käytät hormonaalista ehkäisyä.

Suurimmalla osalla naisista valkovuodon määrä lisääntyy raskauden aikana ja vähenee vaihdevuosien jälkeen.

Muutos emättimen valkovuodossa voi olla merkki tulehduksesta tai muusta vaivasta. Muutoksiin voi kuulua:

• Valkovuodon värin muutos: valkovuoto voi muuttua kellertäväksi, pinkiksi, vihertäväksi, harmaaksi tai veriseksi
• Epämiellyttävä haju: kalamainen tai muuten huomattava haju
• Muutos valkovuodon koostumuksessa: valkovuoto voi muuttua paksuksi ja kokkareiseksi
• Valkovuodon määrän muutos: valkovuotoa ilmenee tavallista enemmän
• Usein muuttuneen valkovuodon yhteydessä ilmenee myös muita oireita, kuten kutinaa ja arkuutta emättimen suulla, kipua virtsatessa, kipua lantion seudulla tai verenvuotoa kuukautisten välillä tai seksin harrastamisen jälkeen

Useimmiten kyseessä on tulehdus, jonka voi aiheuttaa jokin seuraavista:

• Bakteerivaginoosi – emättimen bakteeritulehdus
• Emättimen hiivatulehdus – emättimessä esiintyvän sienen liikakasvu
• Trikomoniaasi – seksiteitse tarttuva, loiseläimen aiheuttama tulehdus
• Tippuri tai klamydia
• Genitaaliherpes
• Valkovuoto voi muuttua myös emättimeen jääneen tampoonin tai kondomin johdosta, tai liiallisesta emättimen pesusta

Joissain tapauksissa voi olla vaikeaa selvittää oireiden perusteella, mistä vaivasta on kyse, sillä usein emättimen bakteeritasapainon järkkymisestä johtuvaan tulehdukseen vaikuttavat monet eri tekijät. Jos kärsit epäilyttävistä oireista, etkä ole varma mistä on kyse, pyydä neuvoja lääkäriltä tai terveydenhoitajalta oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi.

Vuoto voi olla luontaisesti väriltään kellertävää, mutta jos väri muuttu yllättäen ja intiimialueella ilmenee myös muita oireita, voi kyseessä olla tippuri tai klamydia, trikomoniaasi tai bakteerivaginoosi.

Tippuri ja klamydia

Klamydia ja tippuri aiheuttavat vain harvoin huomattavia oireita, ja usein tautia kantava ei ole tietoinen tartunnastaan: vain noin 30% klamydiaa sairastavista ja 50% tippuria sairastavista naisista saa oireita.

Tippurin aiheuttaa Neisseria gonorrhoeae -bakteeri, joka leviää yhdynnässä. Naisilla taudin itämisaika on noin 7-21 vuorokautta, jonka aikana voi ilmetä lieviä oireita. Tippuri voi emättimen lisäksi tarttua anaali- ja suuseksissä, jolloin se aiheuttaa peräsuolen tulehduksen tai nielutulehduksen. Klamydian puolestaan aiheuttaa Chlamydia trachomatis -bakteeri, jonka voi tippurin tavoin saada emätin-, anaali- ja suuseksissä. Jos oireita tulee, ne ilmenevät yleensä noin kolmen viikon sisällä tartunnasta, mutta usein oireilu on niin lievää, ettei sitä osaa välttämättä yhdistää sukupuolitautiin. Usein sekä tippurin että klamydian oireilu sekoitetaan virtsatietulehdukseen, sillä oireet voivat olla lieviä ja muistuttaa virtsatietulehdusta.

Jos kärsit kellertävästä valkovuodosta, jonka yhteydessä ilmenee lisäksi lisääntynyttä virtsaamistarvetta, kipua tai polttelua virtsatessa, vatsakipuja, kutinaa intiimialueella, kipua seksin aikana tai tiputteluvuotoa, voi kyseessä olla tippuri. Klamydiatulehdus puolestaan aiheuttaa kellertävän valkovuodon lisäksi kipua tai verenvuotoa seksin aikana, polttelua virtsatessa ja lisääntynyttä virtsaamistarvetta. Jos olet harrastanut suojaamatonta seksiä tai on muutoin mahdollista, että sinulla on sukupuolitauti, käy testeissä pikimmiten.

Diagnoosi ja hoito. Sekä tippurin että klamydian diagnosoinnissa käytetään laboratorionäytettä, kuten ensivirtsanäytettä tai vanupuikolla otettua näytettä emättimestä, peräsuolesta tai nielusta. Näyte voidaan ottaa aikaisintaan 5-7 vuorokauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta, sillä aikaisemmin otetuissa näytteissä tartunta ei välttämättä vielä näy.

Tippuri ja klamydiatartunta hoidetaan antibioottikuurilla. Yleensä käytetään joko atsitromysiiniä (Azithromycin) tai doksisykliiniä (Doximycin) joko kerta-annoksena tai 7-10 vuorokauden kuurina tulehduksen vakavuudesta riippuen. Tippuri voidaan hoitaa myös lihakseen kerta-annoksena pistettävällä keftriaksoni-antibiootilla. On tärkeää, että myös nykyiset seksikumppanit hoidetaan ennen suojaamattoman yhdynnän harrastamista – kondomia tulee käyttää siihen asti, että jälkitarkastuksessa varmistuu taudin parantuminen.

Suojautuaksesi seksitaudeilta tulevaisuudessa käytä aina kondomia emätin- ja anaaliseksin, sekä suuseksin aikana.

Hoitamaton klamydia ja tippuri

Jos epäilet sukupuolitautia tai olet seksuaalisesti aktiivinen ihminen, jolla on vaihtuvia kumppaneita, on tärkeää käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti. Hoitamattomat sukupuolitaudit voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten sisäsynnytintulehdukseen ja siitä johtuvaan hedelmättömyyteen.

Jopa 70% sisäsynnytintulehduksista johtuu klamydia- tai tippuritartunnasta. Tulehdus leviää nousevana infektiona kohdunkaulasta kohdun limakalvolle ja sieltä munanjohtimiin. Tulehdus voi vaurioittaa munanjohtimia niin, että munasolujen kulkeutuminen kohtuun vaikeutuu ja hedelmällisyys kärsii, samalla myös kohdunulkoisen raskauden riski lisääntyy.

Tippuri on nykyisin harvinaisempi seksitauti, ja sen aiheuttama sisäsynnytintulehdus aiheuttaa klassisia oireita, kuten kramppimaista alavatsakipua, lisääntynyttä valkovuotoa ja kuumetta. Tällainen oireilu on kuitenkin nykyään harvinaista, sillä suurin osa tulehduksista johtuu klamydiatartunnasta, jolloin oireilu on lievää tai sitä ei esiinny ollenkaan.

Trikomoniaasi

Trikomoniaasi on Suomessa harvinainen, mutta maailmalla yleinen seksiteitse tarttuva Trichomonas vaginalis -loiseläimen aiheuttama tulehdus.

Trikomoniaasin oireet ilmenevät useimmiten kuukauden kuluessa tartunnasta, mutta noin puolet tartunnan saaneista naisista ei saa minkäänlaisia oireita.

Trikomoniaasi voi aiheuttaa muutoksia emättimen vuodossa, ja johtaa paksuuntuneeseen, ohueen tai vaahtoiseen ja kellertävään vuotoon. Muihin oireisiin kuuluu vuodon epämiellyttävä, kalamainen haju ja lisääntynyt määrä, kipu, kutina ja turvotus emättimen alueella, sekä kipu virtsatessa ja seksin aikana.

Diagnoosi ja hoito. Trikomoniaasi voidaan todeta irtosolunäytteellä tai valkovuotonäytettä tutkimalla. Trikomoniaasi hoidetaan antibioottikuurilla, joka kestää 5-7 päivää. On tärkeää ottaa koko kuuri loppuun ja välttää seksin harrastamista, kunnes tulehdus on hoidettu. Seksikumppanit tulee myös hoitaa, tai muutoin tauti voi tarttua uudelleen suojaamattomassa yhdynnässä.

Bakteerivaginoosi

Bakteerivaginoosi on yleinen emättimen tulehdus, joka johtuu emättimen bakteerikannan epätasapainosta. Tulehduksessa emättimen limakalvoa suojaavat maitohappobasilliti korvaantuvat haitallisilla anaerobisilla bakteereilla, ja emättimen bakteerimäärä lisääntyy huomattavasti. Haitalliset bakteerit pääsevät kasvamaan usein tuntemattomista syistä ja aiheuttavat tulehduksen, jonka oireisiin kuuluu muuttunut valkovuoto, joka voi olla kellertävää tai vihertävää ja haisee usein vahvan kalamaiselle etenkin yhdynnän jälkeen.

Bakteerivaginoosi voi johtua esimerkiksi hajustettujen tuotteiden tai saippuoiden käytöstä emättimen alueella, liiallisesta emättimen pesusta tai kierukan asettamisesta.

Diagnoosi ja hoito. Usein tulehdus voidaan todeta oirekuvauksella, mutta joissain tapauksissa lääkäri voi tutkia emättimen ja ottaa näytteen pumpulipuikolla. Bakteerivaginoosi voidaan hoitaa antibiooteilla tai emättimeen annosteltavilla maitohappobakteereilla, jotka tasapainottavat emättimen pH-arvoa ja bakteerikantaa. Tämän lisäksi voidaan käyttää C-vitamiinia sisältäviä emätinkapseleita, jotka normalisoivat emättimen pH-arvoa ja ylläpitävät emättimen luontaista happamuutta ehkäisten anaerobisten bakteerien kasvua.

On hyvä kääntyä lääkärin puoleen, jos olet huolissasi emättimen muuttuneesta valkovuodosta tai muista oireista. Hyvin harvoin kyseessä on vakava tila ja lääkäri voi määrätä sinut jatkotutkimuksiin tai diagnosoida sinut oirekuvauksen perusteella.

Lääkärissä käydessäsi voit odottaa seuraavaa:

• lääkäri kysyy oireistasi, seksielämästäsi (esim. seksuaalinen aktiivisuutesi, mahdolliset viimeaikaiset uudet seksikumppanit) sekä ehkäisyn käytöstä
• lääkäri voi tutkia emättimen ja ottaa tarvittaessa näytteitä pumpulipuikolla, joiden avulla voidaan todeta mahdollinen tulehdus tai sukupuolitauti
• lääkäri saattaa pyytää sinulta myös virtsa- tai verinäytteen, joista voidaan tarkastaa muut mahdolliset sukupuolitaudit