Miten verenpainelääkkeet toimivat?

Yksinkertaisesti selitettynä verenpainetauti tarkoittaa sitä, että valtimoiden läpi kulkevan veren paine on liian korkea, ja se pakkautuu valtimoiden seinämiä vasten. Jos tälle paineelle ei tehdä mitään, se voi johtaa komplikaatioihin, kuten angina pectorikseen, sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen ja sydämen vajaatoimintaan. Kyseiset komplikaatiot aiheutuvat, kun paine saa valtimon seinämän repeämään tai veren virtaamaan väärään suuntaan suonistossa.

Koska verenpainetauti ei useimmiten aiheuta minkäänlaisia oireita, on sitä on kutsuttu "hiljaiseksi tappajaksi”. Koetut oireet ovat harvoin ilmeisiä.

Millaiset oireet ovat hälyttäviä?

Ilmaantuvat oireet voivat viitata vaarallisen korkeaksi kohonneeseen verenpaineeseen. Yksi esimerkki tällaisista oireista on hypertension aiheuttama päänsärky. Pääkipu on yleensä sykkivää ja pahenee fyysisen rasituksen myötä, kun verenkierto lisääntyy. Tämän lisäksi saattaa ilmaantua näköhäiriöitä.

Muita erittäin korkeaan verenpaineeseen viittaavia oireita ovat väsymys, nenäverenvuodot, rintakipu ja epäsäännöllinen sydämensyke.

Erilaiset lääkkeet toimivat eri tavoin.

Lääketyyppi	Toimintatapa	Haittavaikutukset*	Esimerkki
ACE:n estäjät	Estävät angiotensiini II:n vaikutukset	Yskä, väsymys, hyperkalemia
Diureetit	Edistävät virtsan eritystä, vähentävät elimistön nesteen määrää	Kuivuminen, lihaskrampit, huimaus
Kalsiumkanavan salpaajat	Rentouttavat ja laajentavat verisuonia	Huimaus, väsymys, päänsärky
Beetasalpaajat	Salpaavat epinefriinin ja norepinefriinin vaikutukset	Väsymys, pyörrytys, raajojen kylmyys
Alfasalpaajat	Salpaavat noradrenaliinin vaikutukset	Päänsärky, huimaus, verenpaineen äkilliset muutokset

*Mainitut haittavaikutukset ovat vain esimerkkejä.

ACE tarkoittaa angiotensiiniä konvertoivaa entsyymiä. Periaatteessa tämä lääkeryhmä estää kehoa muuntamasta angiotensiini I-nimistä entsyymiä angiotensiini II:ksi.

Angiotensiini II kaventaa verisuonia ja nostaa verenpainetta. Se myös estää norepinefriiniksi kutsutun stressihormonin takaisinoton. Norepinefriini yhdessä adrenaliinin kanssa nostaa sykettä - tämä on huono uutinen kohonneesta verenpaineesta kärsiville. Lisäksi angiotensiini II rajoittaa natriumin ja veden erittymistä elimistöstä virtsan mukana. Kaiken lisäksi angiotensiini II aiheuttaa sydämen ja sileän lihaksen solujen laajentumisen.

Kaiken kaikkiaan angiotensiini II on vahingollinen entsyymi korkeasta verenpaineesta kärsiville.

Angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) estäjiä on määrätty myös muiden munuais-, sydän- ja verisuonitautien, kuten sydämen vajaatoiminnan, akuutin sepelvaltimotaudin, diabeteksen ja nefroottisen oireyhtymän hoitoon. Kaikki aiemmin mainitut angiotensiini II:n vaikutukset ovat yhtä haitallisia näille sairauksille.

Tunnettuja ACE:n estäjiä ovat:

• benatsepriili
• kaptopriili
• enalapriili
• fosinopriili
• lisinopriili
• perindopriili
• ramipriili

Näiden valmisteiden annostukset eroavat toisistaan, mutta kaikki ovat suun kautta otettavia. Reseptin määräävä lääkäri antaa lisätietoja.

Samankaltainen lääkeluokka on angiotensiini II-reseptorien salpaajat (ARB:t). Sen sijaan, että angiotensiini II:n tuotanto loppuisi kokonaan, ARB:t rajoittavat sen muuntuvaa määrää. Esimerkkejä näistä ovat:

• losartaanikalium
• kandesartaani
• olmesartaani
• valsartaani

Jos olet perehtynyt urheilulääketieteeseen, erityisesti sellaiseen urheilulajiin, jossa vaaditaan urheilijan punnitsemista, tiedät, että diureetit lisäävät virtsaneritystä. Ne tunnetaan myös nesteenpoistolääkkeinä.

Virtsaamisella on monia hyötyjä: sen avulla keho voi puhdistaa kuona-aineita; auttaa huuhtelemaan pois myrkkyjä ja bakteereja; lisäksi se on tehokas tapa pudottaa painoa (tai massaa). Urheilijat hyödyntävät viimeisenä mainittua saadakseen edun vastustajiaan vastaan. Terveydenhoidossa diureetteja käytetään myös niiden diureesia (lääketieteellinen termi virtsanerityksen lisäämiselle) aiheuttavan vaikutuksen vuoksi.

Mikä yhteys tällä on verenpaineeseen? Virtsaamisen lisääntyessä veden ja natriumin määrä kehossa vähenee. Kehon läpi pumpattavan veren määrä puolestaan ​​pienenee. Kun verenkiertoelimistössä on vähemmän verta, valtimoiden paine pienenee. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä kehoon jää silti riittävästi verta - hypertensiosta kärsivillä sitä on yli tarpeen.

Esimerkkejä tiatsididiureeteista, joita lääkäri saattaa määrätä:

• Spironolactone (spironolaktoni)
• Bumetanidi
• Torasemidi
• Amitrid (hydroklooritiatsidi)
• Lasix (furosemidi)
• Metolazon (metolatsoni)
• Indapamide (indapamidi)

Kuten niiden nimi kertoo, kalsiumkanavan salpaajat estävät kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämän soluihin. Verenpainetaudin lisäksi niitä määrätään angina pectoriksen, rytmihäiriöiden, sarjoittaisen päänsäryn sekä Raynaudin ilmiön hoitoon. Jälkimmäinen on harvinainen tila, jossa verisuonet supistuvat kylmyyden tai stressin vaikutuksesta.

Kalsiumia tarvitaan verisuonia ympäröivien sileiden lihasten supistumiseen. Verisuonet supistuvat luonnollisesti verenpainetta nostaakseen – jos ihminen kuitenkin sairastaa verenpainetautia, verisuonet supistuvat liikaa. Kalsium kulkee solukalvojen pienten huokosten läpi, joita kutsutaan ionikanaviksi. Salpaamalla nämä kanavat verisuonien solut saavat vähemmän kalsiumia, eivätkä voi yhtä helposti supistua. Tuloksena on parantunut verenkierto.

Kalsiumkanavan salpaajia on olemassa kahdenlaisia (vaikkakin molempien pääasiallinen vaikutus on sama): verisuoniselektiiviset eli dihydropyridiinit* ja sydämeen ja verisuoniin vaikuttavat . Dihydropyridiinia sisältäviä salpaajia ovat:

• amlodipiini
• nifedipiini
• isradipiini
• felodipiini

Kyseiset valmisteet auttavat rentouttamaan ja laajentamaan verisuonia.

Sydänvaikutteisia salpaajia puolestaan ovat:

• verapamiili
• diltiatseemi

Nämäkin valmisteet rentouttavat ja laajentavat verisuonia, mutta niillä on myös sydämen sykettä hidastava vaikutus. Tiettyjen sydän- ja verisuonisairauksien kohdalla sykkeen hidastuminen on suotuisaa.

Jos et ole varma itsellesi parhaiten soveltuvasta lääkevalmisteesta, keskustele asiasta lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

*Tunnetaan myös nimellä pelkästään verisuoniin vaikuttavat kalsiumkanavan salpaajat.

Useimmat ihmiset ovat kuulleet beetasalpaajista: tämä johtuu siitä, että niitä käytetään niin monen sairauden hoidossa. Niitä voidaan määrätä muun muassa näihin vaivoihin:

• angina pectoris
• eteisvärinä
• sydämen vajaatoiminta
• sydänkohtaus
• ahdistus
• migreeni
• kilpirauhasen liikatoiminta

Sekä tietysti verenpainetautiin. Beetasalpaajat ovat monipuolinen lääke.

Miten ne sitten toimivat? Nämä lääkkeet hidastavat sydämen sykettä. Kaikki yllä luetellut sairaudet, monien muiden listalta puuttuvien lisäksi, hyötyvät sykkeen hidastumisesta. Alentamalla sykettä ja lyöntien voimakkuutta, veri kulkee kehon läpi hitaammin. Verenpainetaudin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että valtimoiden paine vähenee.

Beetasalpaajat estävät erityisesti epinefriini-hormonin vaikutusta sydämeen. Epinefriini (joka tunnetaan myös nimellä adrenaliini) sitoutuu sympaattisen hermoston B1- ja B2-reseptoreihin, sekä lisää sydämen supistusvoimaa. Beetasalpaajat estävät adrenaliinin vaikutuksen sitoutumalla beetareseptoreihin ensin. Hidastuneen sydämen sykkeen sivutuotteena on, että sydämen hapen tarve vähenee, mikä tuo avun angina pectoriksen kaltaisiin ​​ongelmiin.

Esimerkkejä beetasalpaajista ovat:

• propranololi
• sotaloli
• karvediloli
• atenololi
• bisoprololi
• metoprololi

Alfasalpaajat

Yksi ​​beetasalpaajia läheisesti muistuttava lääkemuoto ovat alfasalpaajat. Beetasalpaajat estävät sydämen liiallista supistumista, kun taas alfasalpaajat vaikuttavat valtimoihin ja suoniin. Molempien lääkeryhmien vaikutusmekanismit ovat samanlaiset, sillä erolla että alfasalpaajat pysäyttävät adrenaliinin sijaan norepinefriinin vaikutuksen.

Alfasalpaajia, joita lääkäri saattaa määrätä verenpainetaudin hoitoon, ovat:

• alfutsosiini
• doksatsosiini
• silodosiini

Kuten näet, olemassa on monia erilaisia ​​lääkkeitä verenpaineen alentamiseen, jotka kaikki toimivat omalla tavallaan. Jotkin näistä valmisteista ovat tehokkaampia kuin toiset, ja osa niistä määrätään osana yhdistelmähoitoa.

Jos arvelet tarvitsevasi verenpainelääkitystä, lääkäri on oikea henkilö arvioimaan tilanteen. Lääkäri suorittaa ensin kokeen diagnoosin vahvistamiseksi. Tätä varten käytetään laitetta, joka tunnetaan nimellä sfygmomanometri. Se koostuu stetoskoopista, kellotaulusta, pumpusta ja käsivarresta. Käsivarren kääre rajoittaa verenkiertoa käsivarressa, jotta stetoskooppi ja kellotaulu pystyvät havaitsemaan pulssitaajuuden ja voimakkuuden. Verenpainelukemia otetaan kaksi; systolinen ja diastolinen paine. Ensin mainittu on paine sydämen supistumisen aikana eli yläpaine, toinen on lepovaiheen paine lyöntien välillä eli alapaine. Jos lukema on yli 140/90, voidaan puhua korkeasta verenpaineesta.

Jos sinulla on todettu verenpainetauti, lääkärisi saattaa määrätä jonkin yllä mainituista lääkkeistä. On tärkeää ymmärtää, että ​​ensisijaisesti tarvittu hoitomuoto vaihtelee yksilöittäin – tähän vaikuttavat sairaushistoria (esim. mahdolliset sivuvaikutukset), elämäntavat ja tausta (esim. ikä ja etnisyys). Vaihtoehtoisesti lääkäri voi ensin suositella muutoksia ruokavalioon ja elämäntapoihin.